Diabeteksen hyvä hoitotasapaino edellyttää huolellista glukoositason seurantaa.
Glukoosin omaseurannan avulla insuliiniannokset sovitetaan vastaamaan syötyjen hiilihydraattien määrää ja liikuntaa sekä korjataan glukoositason muutokset muuttuvissa tilanteissa. Tavallisimmin glukoosia seurataan glukoosisensorilla.
Glukoositasoseurannan helpottamiseksi ja tarkentamiseksi lapsilla ja nuorilla käytetään nykyisin usein kudoksen glukoositasoa seuraavaa sensoria (esimerkiksi skannattava sensori) tai jatkuvaa kudossokeriseurantaa (iholla oleva mittari), joka selvästi vähentää sormenpäämittausten tarvetta.
Glukoositaso tarkistetaan
Aina ennen aterioita ja 2 tuntia aterian jälkeen.
Nukkumaan mennessä, mieluiten 2–3 tuntia iltapalan ja insuliinipistoksen jälkeen.
Ennen liikuntaa ja liikunnan yhteydessä.
Kun on matalan tai korkean glukoositason oireita.
Yöllistä glukoositason seurantaa tarvitaan diabeteksen hoidon alkuvaiheessa ja tilapäisesti insuliiniannoksia muutettaessa, mutta säännöllistä glukoositason mittausta yöllä pyritään välttämään.
Aamun glukoositaso paaston jälkeen) kertoo yöllä vaikuttavan perusinsuliinin riittävyyden. Annos on sopiva, kun yöaikainen glukoositaso on tasainen ja aamuarvot ovat pääosin tavoitealueella 4–7 mmol/l. Kaksi tuntia iltapalan jälkeen mitatun arvon ja aamuarvon tulisi olla suunnilleen samalla tasolla.
Ateriainsuliinin riittävyys arvioidaan ateria-parimittauksen perusteella. Kun kaksi tuntia aterian jälkeen mitattu arvo on suurin piirtein sama kuin ateriaa ennen mitattu arvo, on ateriainsuliinin määrä ollut sopiva. Sensorointia käytettäessä ateriainsuliinin riittävyyttä arvioidaan parhaiten tarkastelemalla käyrältä, miten glukoositaso käyttäytyy ruoan jälkeen.
Mittauksia tehdään tihennetysti, kun insuliiniannoksia muutetaan, sairaspäivinä ja silloin kun glukoositasapainon kanssa on ongelmia. Glukoositaso mitataan myös, mikäli lapsella tai nuorella on matalan tai korkean glukoositason oireita. Glukoositaso tulee mitata myös aina ennen moottoriajoneuvolla (esim. mopo tai mopoauto) ajoa.
Mittaustulosten kirjaus (esimerkiksi omaseurantavihkoon tai puhelinsovellukseen) ja arviointi mahdollistavat insuliinihoidon muokkaamisen glukoositason seurannan perusteella. Säännöllinen kahden viikon glukoositason keskiarvon seuraaminen verensokerimittarista on myös suositeltavaa. Sensoroinnilla saatavaa tietoa vuorokauden glukoositason vaihteluista on hyvä arvioida säännöllisesti hyödyntämällä sensoreiden purkuohjelmia, joista näkee aterioiden aiheuttamien glukoositason vaihteluiden lisäksi mm. tavoitealueella pysytyn ajan.
