Siirry sivun sisältöön

CP-vamman muodot

CP-vamman muoto luokitellaan lihasjäntevyyden ja vamman laajuuden mukaan.

CP-oireistoon liittyy aina poikkeavuus lihasjäntevyydessä eli lihastonuksessa. Kohonnutta lihasjäntevyyttä kutsutaan spastisuudeksi. Spastiset CP-vammat ovat kaikista yleisimpiä ja kattavat 85–90 % kaikista CP-oireistoista. Spastisuus johtuu keskushermoston ylemmän liikehermon vauriosta, joka tekee liikettä jarruttavan voiman puutteelliseksi. Spastisen CP-oireiston alatyypit ovat hemiplegia, diplegia ja tetraplegia.

Hemiplegia

Hemiplegian osuus kaikista CP-vammoista on lähes 40 %. Hemiplegiassa joko vasemman tai oikean puolen kehon lihasjänteys eli lihastonus on kohonnut, mistä johtuen vaurioituneen puolen lihakset eivät toimi normaalisti. Sen sijaan kehon toinen puoli toimii lähes tai täysin normaalisti.

Diplegia

Diplegiassa kohonnut lihasjänteys ja liikkeiden vaikeus painottuu molempiin alaraajoihin. Usein kuitenkin myös yläraajojen toiminnassa on vaihtelevasti vaikeuksia.

Tetraplegia

Tetraplegiassa molempien yläraajojen toiminta on vähintään yhtä vaikeaa kuin alaraajojen – kehon kaikki osat ovat täten vammautuneet. Spastisessa muodossa lihasjänteys on koholla. Dystonisessa muodossa lihasjänteys vaihtelee.

Atetoosi ja ataksia

Atetoosi ja ataksia ovat harvinaisia CP-vamman muotoja.

Atetoosi tarkoittaa alhaista lihasjänteyttä. Atetoosissa esiintyy jatkuvaa pientä tai suurta tahatonta lihasliikettä erityisesti kasvoissa tai käsissä. Asento on vaikea pitää vakaana. Yleensä atetoosiin liittyy myös koordinaatiovaikeutta. Atetoosi voi esiintyä itsenäisesti tai spastisen CP-vamman lisäoireena.

Ataksialla tarkoitetaan motorista häiriötä, jossa lihaksia ei pysty tahdonalaisesti hallitsemaan. Ataksiaan liittyy usein tasapainovaikeutta ja liikkeen kohdistamisen vaikeutta. Toisaalta raajoissa voi olla myös vapinaa ja lihasheikkoutta. Liikkeet ovat haparoivia. Ataksian synnyssä vaurio tai kehityshäiriö on tapahtunut pikkuaivoissa.

Päivitetty 16.2.2023