Tavallisia syitä lasten ja nuorten murtumille ovat tapaturmat, kaatumiset ja putoamiset sekä erilaiset iskut ja vääntövammat.
Murtuman oireena ovat tyypillisesti paikallinen turvotus, kipu ja joskus ulospäin näkyvä virheasento. Lapsi yleensä varoo murtunutta raajaa: ei käytä esimerkiksi kättä leikkiessä tai kävellessä ontuu.
Lasten luusto on vielä kasvuvaiheessa, jonka vuoksi murtumien hoito poikkeaa aikuisten murtumien hoidosta ja edellyttää asiantuntemusta luuston kasvusta ja kehityksestä. Hoitomuoto valitaan nämä seikat huomioiden. Erityisesti hoidossa huomioidaan luiden kasvualueet ja se, ettei hoidolla häiritä luun normaalia kehitystä.
Terveen, kasvavan lapsen murtumien paranemiskyky on erinomainen ja murtumat luutuvat nopeasti verrattuna aikuisten murtumiin. Varsinaista luutumattomuutta esiintyy kasvuikäisillä erittäin harvoin. Lopullinen paranemisaika riippuu murtuman sijainnista sekä murtuman tyypistä ja murtuman aiheuttaneen voiman suuruudesta.
HUSin Uuden lastensairaalan murtumavastaanotolla on tehty ohjeita ja ohjevideoita lasten ja nuorten murtumien hoitoon. Noudata ensisijaisesti oman hoitopaikkasi ja lääkärisi antamia ohjeita.
Kasvavalla lapsella pitkät luut kasvavat pituutta luiden päissä olevista rustoisista kasvulevyistä. Pitkissä putkiluissa (olkavarsi, kyynärvarsi, reisi ja sääri) kasvulevyt sijaitsevat luiden molemmissa päissä ja lyhyissä luissa (käsi ja jalkaterä) vain toisessa päässä. Kasvun voimakkuus vaihtelee eri kasvulevyjen välillä. Toisinaan, erityisesti isommilla lapsilla, murtuma ulottuu kasvulevyyn saakka. Kasvulevyyn ulottuva murtuma voi aiheuttaa kasvulukon, eli kyseisen luun kasvun pysähtymisen joko osittain tai kokonaan. Kasvulukon riski riippuu murtuman tyypistä, murtuneesta kasvulevystä sekä vammaenergiasta.
Jos hoitava lääkäri arvioi kasvuhäiriön olevan mahdollinen, arvioidaan sitä röntgenkuvauksella noin 3–6 kuukautta kuluttua vammasta. Itse kasvuhäiriö on potilaalle oireeton. Jos luun kasvu häiriintyy (syntyy luinen silta kasvulevyn yli eli kasvulukko), hoito suunnitellaan tapauskohtaisesti potilaan pituuskasvun vaiheen, kasvulukon laajuuden ja paikan mukaan. Hankalimmissa tapauksissa hoito voi edellyttää leikkausta.
Vaikka murtuman asentoa on korjattu hoidon alussa tai aikana ja kontrolloitu seurannassa, on mahdollista, että murtuma silti luutuu virheasentoon. Lievistä virheasennoista ei yleensä ole lapselle haittaa ja osa virheasennoista korjautuu lapsen kasvun myötä. Virheasennon korjautumiseen vaikuttavat erityisesti murtuman sijainti ja lapsen jäljellä oleva kasvu. Varsin merkittävätkin virheasennot voivat korjautua hyvin, jos ne sijaitsevat lähellä sellaista kasvulevyä jonka kasvua on merkittävästi jäljellä. Esimerkkejä hyvin korjautuvista virheasennoista ovat olkaluun yläosan ja kyynärvarren alaosan murtumat. Vastaavasti luun keskivaiheilla, kaukana kasvulevyistä olevat virheasennot korjautuvat huonommin. Kasvu voi korjata luiden kulmavirheitä mutta ei esimerkiksi luuhun syntynyttä kiertovirhettä, jollainen voi syntyä esimerkiksi sormen murtumassa.
Luutumisen seurauksena murtuman kohdalle muodostuu uudisluukohouma. Tämä on normaali murtuman paranemiseen liittyvä ilmiö, jossa ei ole kyse virheasennosta. Tällainen kohouma häviää muutamien kuukausien tai vuoden kuluessa lopullisen paranemisen myötä.
Lapset ja nuoret ovat yleisesti aktiivisia. Vaikka hoito-ohjeita on noudatettu asianmukaisesti ja urheilutaukoa pidetty riittävästi, on mahdollista, että uuden tapaturman sattuessa vanha luun murtuma ei vielä ole täysin ehjää luuta vastaava ja luu murtuu uudelleen samasta kohtaa. Tällaisen uusintamurtuman hoito riippuu murtuman vaikeusasteesta.
Uusintamurtuman parantumista seurataan kuitenkin tarkemmin, jotta varmistetaan hyvä luutuminen. Mikäli lapsella tai nuorella on ollut useita (yli 3) murtumia vuodessa tai murtumat ovat syntyneet poikkeuksellisen pienellä vammaenergialla, tehdään harkinnan mukaan lähete lapsen luustoon perehtyneen lastenlääkärin vastaanotolle.
Lapsilla ja nuorilla esiintyy hyvänlaatuisia luun kasvaimia, joista tavallisin on yksinkertainen luukysta. Ne heikentävät luuta paikallisesti, jolloin murtumariski suurenee. Murtuma voi tällöin syntyä hyvin vähäisenkin vamman seurauksena. Tällaisessa tilanteessa murtumasta käytetään nimitystä patologinen murtuma. Jos lapsen tai nuoren murtuman taustalla todetaan luun rakenteen muutos, lääkäri konsultoi yliopistollisen sairaalan lasten ortopedian yksikköä potilaan hoidosta.
Erityisesti yläraajoissa tällainen patologinen murtuma voidaan usein hoitaa ilman leikkausta. Alaraajoissa luihin kohdistuva rasitus on suurempi, joten mikäli luumuutos heikentää luun vahvuutta merkittävästi leikkaushoitoa harkitaan jo alkuvaiheessa, kun murtuma on todettu.
Alkuvaiheen hoitomenetelmästä riippumatta patologiset murtumat vaativat aina pitkäaikaisempaa seurantaa, jotta voidaan varmistua luun paranemisesta. Osa näistä muutoksista paranee itsestään, mutta joissain tapauksessa niiden paraneminen voi edellyttää leikkausta.
