Lääkäri voi määrätä epilepsiaa sairastavalle lapselle ensiapulääkkeen, jos lapsella on taipumus pitkiin epilepsiakohtauksiin tai jos hänen epilepsiaansa tiedetään liittyvän pitkäkestoisten kohtausten riski. Pitkäkestoinen epilepsiakohtaus voi olla vaarallinen.
Ennen ensiapulääkkeen antamista varmistetaan, että lapsi ei satuta itseään. Lisäksi varmistetaan hengityksen esteetön kulku ja käännetään lasta kylkiasentoon, jos mahdollista. Ensiapulääkkeenä käytetään joko posken limakalvolle annosteltavaa midatsolaami-liuosta tai diatsepaami-peräruisketta. Hoitava lääkäri tekee reseptin ensiapulääkkeestä, määrää sopivan annoksen ja antaa ohjeet, minkälaisessa tilanteessa ensiapulääke annetaan lapselle.
Yleinen ohje on, että ensiapulääkitys annetaan, jos epilepsiakohtaus jatkuu yhtäjaksoisesti yli 5 minuuttia tai kun kohtaukset toistuvat ilman, että henkilö ehtii välillä toipua ennalleen. Viisi minuuttia kestävä kohtaus ei ole heti vaarallinen, mutta se olisi kuitenkin hyvä saada loppumaan nopeasti.
Joidenkin lasten kohdalla ensiapulääke suositellaan annettavaksi nopeammin, erityisesti jos lapsen kohtaukset herkästi aina pitkittyvät. Ensiapulääke auttaa kohtaukseen yleensä muutamissa minuuteissa.
Hoitaja tai lääkäri ohjaa vanhemmille ensiapulääkkeen antamisen. Jos ensiapulääke tarvitaan myös kouluun tai päiväkotiin, pitää myös niiden henkilökunnan saada hyvä ohjaus ensiapulääkkeen käyttöön. Suurimmalla osalla epilepsiaa sairastavista lapsista ei tarvitse olla päiväkodissa tai koulussa varalla ensiapulääkettä. Päiväkotien ja koulujen henkilökunnan on kuitenkin tärkeää tietää lapsen epilepsiasta ja osata kohtausten yleinen ensiapu.