Makea maistuu synnynnäisesti lähes kaikille, mutta sokeristen tuotteiden käytössä on hyvä käyttää harkintaa.
Diabetesta sairastavalle sopivat monet makeuttajat sokeri mukaan luettuna. Runsas sokerin ja sokerillisten tuotteiden käyttö voi kuitenkin aiheuttaa liiallista glukoositason vaihtelua eikä se muutenkaan sovi terveelliseen ruokavalioon. Satunnaiset pienet herkkuhetket eivät kuitenkaan haittaa, jos arkisyöminen on muutoin kunnossa ja herkkujen hiilihydraatit huomioidaan insuliinin tarpeessa. Makeisten hiilihydraattien määrä arvioidaan usein alakanttiin, joten huolellisuus pakkausmerkintöjen lukemisessa ja annoskoon arvioinnissa ovat tärkeitä.
Sokeria kertyy helposti yli suositellun enimmäismäärän, mikä on enintään 10 % energian kokonaismäärästä. Tämä täyttyy yläkouluikäisellä jo noin 60 g:lla irtokarkkeja tai puolen litran limpparipullolla, joka on makeutettu tavallisella sokerilla.
Toisille makean ja herkkujen syömisen hallinta on helppoa, osa joutuu enemmän harjoittelemaan kohtuullisuutta. Makean syömisen tavat ja mieliteot ovat opittuja, samalla tavalla voi opetella myös vähäiseen tai kohtuulliseen makean syömiseen. Ihminen ei tule sokerista riippuvaiseksi niin, että sitä olisi pakko saada.
On parempi tapa nauttia pieni määrä makeaa muutaman kerran viikossa, kuin syödä karkkipäivänä paljon makeaa yhdellä kertaa. Herkut kannattaa tarjoilla jälkiruokana. Näin ateriarytmi ja luontainen näläntunne eivät sekoitu.
Sokeri, hedelmäsokeri (fruktoosi), hunaja ja siirappi vaikuttavat glukoositasoon kutakuinkin samankaltaisesti ja niiden määrän pitää huomioida ateriainsuliinin annostelussa samoin kuin muutkin hiilihydraatit.
Sokeristen tuotteiden kerta-annokset kannattaa pitää pieninä. Runsaasti käytettynä ne lihottavat helposti (erityisesti sokeriset juomat), koska niissä on energiaa hyvin tiiviissä muodossa.
Leivonnassa sokeri on käyttökelpoisin vaihtoehto, koska se antaa leivonnaisille hyvän maun ja rakenteen. Kahvin tai teen makeuttajaksi voi ripauttaa pienen määrän sokeria, esimerkiksi yhden sokeripalan. Jos makeutta haluaa enemmän, kannattaa käyttää energiattomia makeutusaineita.
Sokeripitoiset juomat ja ruoat ovat käteviä silloin, kun hiilihydraatteja tarvitaan tiiviissä muodossa tai nopeasti esim. kun glukoositaso on matala, tai sairaspäivinä.
Sokerialkoholit (sorbitoli E 420, mannitoli E 421, maltitoli E 965, ksylitoli E 967 ja erytritoli E 968) eivät imeydy täydellisesti. Niitä ei tarvitse ottaa huomioon ateriainsuliinin annostelussa, sillä niiden imeytyminen on heikkoa eikä niitä voi vatsavaivojen vuoksi käyttää suuria määriä kerralla.
Energiattomat, keinotekoiset makeutusaineet eivät vaikuta glukoositasoon. Niillä makeutetut mehut ja virvoitusjuomat ovat suositeltavampia kuin sokerilla makeutetut. Lisäksi ne sopivat tarvittaessa lisämakeutteeksi sekä kahvissa ja teessä käytettäviin makeutuspuristeisiin.
Makeutusaineet luokitellaan lainsäädännössä lisäaineiksi, ja niiden turvallisuus on tutkittu huolellisesti. Niiden enimmäiskäyttösuositukset eivät ylity normaalikäytössä.
Energiattomia makeutusaineita ovat aspartaami E 951, asesulfaami K E 950, sakariini E 954, stevioliglykosidit E 960, syklamaatti E 952, taumatiini E 957 ja neohesperidiini E 959.
