Paikallisalkuisen epilepsian lääkehoito

Paikallisalkuisen epilepsian ensisijaiseksi lääkkeeksi suositellaan okskarbatsepiinia, pitkävaikutteista karbamatsepiinia tai levetirasetaamia. 

​Vaihtoehtoisia lääkkeitä ovat eslikarbatsepiini, gabapentiini, lakosamidi, lamotrigiini, topiramaatti, tsonisamidi ja valproaatti.

Valproaatin käyttöä ensisijaislääkkeenä paikallisalkuisessa epilepsiassa rajoittaa sen hieman heikompi teho pelkkiin paikallisiin yleistymättömiin kohtauksiin. Lisäksi hedelmällisessä iässä oleville naisille valproaattia ei saa käyttää paikallisalkuisen epilepsian hoidossa, paitsi jos muut hoidot ovat tehottomia tai niitä ei siedetä. Topiramaatin käyttöä ensisijaislääkkeenä rajoittavat siihen liittyvät muistiin ja tiedonkäsittelyyn liittyvät haitat.

Paikallisalkuisten epilepsioiden lisälääkkeinä voidaan käyttää edellä mainittujen lääkkeiden lisäksi brivarasetaamia, klobatsaamia, perampaneelia, pregabaliinia tai tiagabiinia. Erityistilanteissa (esimerkkeinä yliherkkyydet ja muiden lääkkeiden tehottomuus) voidaan käyttää fenytoiinia, fenobarbitaalia tai vigabatriinia. Fenytoiinilla ja fenobarbitaalilla on todettu olevan enemmän pitkäaikaisia haittavaikutuksia kuin edellä mainituilla lääkkeillä. Vigabatriinia harkittaessa on otettava huomioon näkökenttäpuutoksen riski.

Päivitetty  11.1.2022

Kyllä