Siirry sivun sisältöön
Terveyskylän talotOmapolkuTerveyskyläPRO
Terveyskylä.fi - Etusivulle
Ladataan
På svenska

Väliaikaisen avanteen sulku

Väliaikaisen avanteen sulkutoimenpide on yleensä pieni, mutta siihen voi liittyä riskejä ja suolen toiminta voi muuttua.

Kuvassa piirros, jossa esitetään miltä pääteavanne voi näyttää. Ensimmäisessä ja toisessa kuvassa näkyy miltä paksusuolen ja ohutsuolen pääteavanteet näyttävät. Kolmannessa kuvassa näytetään avanteen kiinnitys ihoon ompeleilla. Neljäs kuva näyttää avanteen ylhäältä katsottuna pyöreänä aukkona ompeleineen.
Pääteavanteen rakenne. A. Paksusuolen pääteavanne. B. Ohutsuolen pääteavanne. C. Avanteen reunan ompelu ihon tasolle. D. Avanne ylhäältäpäin katsottuna. Kuva: Duodecim.
Piirros näyttää erilaisia lenkki- ja kaksipiippuisia avanteita. Ensimmäinen kuva näyttää paksusuolen lenkkiavanteen. Toisessa kuvassa ohutsuoli ja paksusuoli on tuotu ihon pinnalle. Kolmannessa kuvassa avanne ommellaan kiinni ihoon. Neljäs kuva näyttää kaksipiippuisen avanteen ylhäältä katsottuna.
Lenkki- tai kaksipiippuinen avanne. A. Paksusuolen lenkkiavanne. B. Kaksipiippuinen avanne, jossa ohutsuoli ja paksusuoli nostettu iholle. C. Kaksipiippuinen avanne ommellaan ihon reunoihin kiinni. D. Kaksipiippuinen avanne sivulta katsottuna. Kuva: Duodecim.

Avanne nostetaan yleisimmin peräsuolen syövän tai tulehduksellisen suolistosairauden vuoksi. Tilanteen mukaan tehdään joko pysyvä tai väliaikainen avanne. Väliaikainen avanne tehdään tarpeen mukaan silloin, kun suolen typistyksen jälkeen on mahdollista yhdistää suolen päät eli tehdä niiden välille suoliliitos. Avanteen tarkoitus on tällöin estää ulosteen kulku juuri tehdyn suoliliitoksen alueelle ja suojata vakavilta komplikaatioilta, jos suoliliitos ei parane suoraviivaisesti. Avanne voidaan sulkea, kun suoliliitos on parantunut ja potilas on toipunut leikkauksesta. Liitoksen parantuminen ja ehjyys tarkastetaan joko kuvantaen tai paksusuolen tähystyksellä. Sopiva hetki suoliliitoksen tarkastamiselle on aikaisintaan 1–2 kuukauden kuluttua leikkauksesta.

Mikäli leikkaus, jossa avanne rakennettiin, tehtiin syövän vuoksi, aloitetaan tarpeen mukaan solunsalpaajalääkitys. Avanteen sulkuleikkausta ei voida tehdä lääkityksen aikana, koska kudosten paraneminen on silloin epävarmaa.

Väliaikaisen lenkkiavanteen sulku on yleensä lyhyt ja melko pieni toimenpide. Avanteen muodostanut suolen lenkki irrotetaan vatsanpeitteistä paikallisesti, suolen avanteena ollut aukko suljetaan ommellen, suoli palautetaan vatsaonteloon ja vatsanpeitteet suljetaan kerroksittain. Iho jätetään yleensä hieman auki, jotta kudosneste pääsee valumaan ulos ja sulkukohtaan ei muodostu paisetta. Joskus on tarpeen tehdä pieni suolen typistys, mikäli suolen aukon sulku ei muutoin ole mahdollista.

Väliaikainen pääteavanne yhdistetään vatsaontelossa olevaan suoleen, esimerkiksi peräsuolitynkään. Väliaikaisen pääteavanteen sulkuleikkaus on vaativampi leikkaus, sillä avanteen sulku paikallisesti avanteen kohdalta ei ole silloin mahdollista. Sulkuleikkaus tehdään joko avoleikkauksena tai mahdollisuuksien mukaan tähystyksenä. Leikkauksessa vatsaontelon suolen pää valmistellaan liitosta varten, avanne irrotetaan vatsanpeitteistä ja suolen päiden välille tehdään liitos joko käsin ommellen tai peräsuolen alueella useimmiten saumauslaitteella.

Leikkauksen jälkeen potilas on yleensä osastolla muutaman päivän, jotta nähdään suolen toiminnan käynnistyminen luonnollista reittiä peräaukon kautta. Suolen toiminnan käynnistymistä voi edesauttaa liikkumalla osastolla paljon. Riittävästä liikkumisesta huolimatta avanteena ollut kohta suolesta voi olla turvoksissa ja suolen toimintaa voidaan joskus joutua odottamaan pidempäänkin. Vaikka leikkaus itsessään on melko pieni, voi siihen liittyä vakaviakin komplikaatioita. Mikäli ommeltu kohta suolessa pettää, johtaa se yleensä päivystysleikkaukseen ja avanne voidaan joutua tekemään uudelleen.

Suolen toiminta voi avanteen sulun jälkeen olla hyvinkin erilaista aiempaan verrattuna. Suolen toimintaan vaikuttaa oleellisesti se, mitä suoliston alueelta on aiemmin leikattu. Varsinkin peräsuolen typistysleikkausten jälkeen esiintyy usein muun muassa ulostustiheyden lisääntymistä, ilman tai ulosteen karkailua ja arvaamatonta suolen toimintaa. Näitä oireita kutsutaan LARS-oireiksi (low anterior resection syndrome). Oireista kannattaa puhua lääkärille, sillä niitä voidaan usein vähentää bulk-laksatiiveilla eli kuituvalmisteilla ja suolen toimintaa hillitsevillä niin sanotuilla ripulilääkkeillä. Jos lääkkeet eivät helpota oireita riittävästi, voi apua saada myös lantionpohjan ongelmiin erikoistuneen sairaanhoitajan vastaanotolla. Vastaanotolle pääsee lääkärin lähetteellä.

Aiheeseen liittyvää

Tarkistettu 21.7.2026