Haavauman syntyä edeltää usein ummetus tai ripuli. Haavauma johtaa ei-tahdonalaisen sulkijalihaksen jännittymiseen ja kireyteen. Tämä puolestaan heikentää alueen verenkiertoa minkä vuoksi haavauman paraneminen vaikeutuu. Pitkäaikaiseen haavaan muodostuu kiinteä reuna ja ihon puolelle pieni poimu (”vartijapoimu”). Taipumus haavan syntyyn on yksilöllinen. Joillakin haava uusiutuu säännöllisesti.
Peräaukon haavauma eli fissuura
Peräaukon haavauma on tavallisin syy ulostaessa peräaukolla tuntuvaan kovaan kipuun. Myös vähäinen kirkas verenvuoto ja toisinaan myös kutina voivat viitata peräaukon haavaumaan.
Jos ulostamiseen alkaa liittyä kipua ja verenvuotoa, voidaan ulostetta pehmentämällä saada vielä pinnallinen haava paranemaan. Myös tavanomainen kipulääkitys ja paikallispuudutegeeli ovat usein paikallaan, jotta sulkijalihaksen jännitys vähenee ja haavaumalle saadaan hyvät paranemisolosuhteet. Peräaukon alueen suihkuttelu lämpimällä vedellä ennen ja jälkeen ulostamisen on suositeltavaa lantionpohjan rentouttamiseksi ja hankauksesta aiheutuvan mekaanisen ärsytyksen vähentämiseksi. Oireenmukaisena hoitona voi käyttää myös apteekista ilman reseptiä saatavia peräpuikkoja, mutta jos oireet jatkuvat yli 4 viikkoa, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.
Lääkäri voi todeta haavan peräaukkoa katsomalla ja varovasti sormen päällä tunnustelemalla. Haavauma on useimmiten peräaukon takaosassa, joskus myös etuosassa. Kipu estää yleensä alkuvaiheessa peräaukon tähystämisen. Hoito on reseptillä saatava lääkevoide, joka rentouttaa sulkijalihasta. Voiteen käyttö voidaan aloittaa tyypillisten oireiden perusteella ja tarkastaa tilanne paremmin kivun lievityttyä. Voidehoidon kesto on vähintään 6–8 viikkoa, jona aikana haava paranee vähitellen. Noin 80% haavaumista paranee voidehoidolla.
Hoidolla pyritään sisemmän sulkijalihaksen jännityksen vähentämiseen.
Lääkevoiteet sisältävät kalsiumsalpaajaa (diltiatseemi- ja nifedipiinivoide) tai nitraattia. Teholtaan valmisteet ovat toisiaan vastaavia. Voide annostellaan peräaukon sisäpuolelle 2–3 kertaa vuorokaudessa kahden kuukauden ajan. Nitraattia sisältävä voide voi aiheuttaa sivuvaikutuksena päänsärkyä. Voiteen vaikutus alkaa hiljalleen muutaman viikon kuluessa ja voidetta tulee käyttää 6-8 viikkoa, vaikka oireet helpottaisivat jo aiemmin.
Sisempään sulkijalihakseen pistettävä botuliinitoksiini antaa suurin piirtein vastaavan tehon kuin voidehoidot. Pistoksen jälkeen sisemmän sulkijalihaksen voima on heikentynyt noin kahden kuukauden ajan.
Hoidon aikana on tärkeää pitää uloste pehmeänä ja välttää peräaukon seudun hankausta.
Mikäli vähintään kahden kuukauden hoidolla ei saada haavaa paranemaan, voidaan kokeilla toista valmistetta tai harkita kirurgista hoitoa.
Tehokkain kirurginen hoito on sisemmän sulkijalihaksen alaosan katkaisu eli lateraalinen sfinkterotomia. Toimenpide tehdään leikkaussalissa yleensä nukutuksessa. Peräaukon viereen tehdään pieni haava, josta sisempi sulkijalihas nostetaan esiin ja sitä halkaistaan 5-10 mm näkökontrollissa. Leikkaushaava suljetaan sulavilla ompeleilla. Toipilasaika on noin viikon. Puristusvoima rengasmaisessa lihaksessa heikentyy toimenpiteen jälkeen pysyvästi. Pienelle osalle potilaista kehittyy tämän jälkeen ulosteenpidätyskyvyn huononemista, minkä vuoksi ensin käydään läpi lääkehoidot.
Joskus haavan paranemisen esteenä on haavan pohjalle muodostuva paise tai ihonalainen tulehduskäytävä, joka tarvitsee kirurgisen hoidon. Tuolloin hoitoon yhdistetään yleensä botuliinitoksiini-injektio.
Tarkistettu 9.4.2025