Käytävän tyypillinen ulkosuu on iholla oleva aukko tai haavauma, jonka reunat voivat olla lievästi ihosta koholla. Aukko erittää kellertävää, veristä tai märkäistä eritettä. Se voi sulkeutua, mutta avautuu yleensä pian uudestaan.
Peräaukon fisteli
Peräaukon fisteli on anaalirauhasen tulehduksen jälkeen syntynyt käytävä suolen sisältä iholle. Käytävä ei parane itsestään, vaan se hoidetaan yleensä kirurgisesti.
Fistelin suuaukon näkeminen riittää yleensä varmistamaan diagnoosin, mutta käytävän kulkureitin selvittämiseksi saatetaan tarvita magneettikuvausta tai peräaukon sisäistä ultraäänitutkimusta.
Leikkaustapa riippuu fistelin kulusta. Fistelikäytävä tai -käytävät kulkevat yleensä rengasmaisen sulkijalihaksen läpi, joten niiden hoidossa on huomioitava riski pidätyskyvyn heikkenemisestä.
Alhaalla, lähellä peräaukkoa kulkeva fistelikäytävä voidaan avata kokonaan, ja ne paranevat yleensä hyvin. Sulkijalihasta joudutaan halkaisemaan niin vähän, ettei pidätyskyky ole uhattuna.
Mitä ylempää fistelikäytävä läpäisee sulkijalihaksen, sitä suurempi on riski pidätyskyvyn heikentymiselle toimenpiteen yhteydessä, jos käytävä avataan kokonaan. Tämän vuoksi on kehitetty suuri määrä erilaisia sulkijalihasta säästäviä leikkausmenetelmiä. Menetelmien ongelmana on, että fistelin paranemisen todennäköisyys on huomattavasti pienempi kuin fistelin aukaisun yhteydessä.
Sulkijalihasta säästävien leikkausten yhteydessä fistelikäytävään laitetaan ensin lanka ns. seton lanka, jonka tarkoituksena on pitää käytävä avoinna ja ehkäistä paiseonteloiden muodostuminen. Fistelin sulkuleikkaus tehdään vasta kuukausi lankahoidon jälkeen. Tällä pyritään siihen, että tulehdus ei huonontaisi sulkuleikkauksen tulosta.
Liukuläppäleikkauksessa peräaukon sisäpuolelta suljetaan sulkijalihaksen läpi menevän käytävän sisäaukko ja peitetään se suolen sisällä muodostetulla kudosläpällä.
LIFT-leikkauksessa fistelikäytävä katkaistaan sisemmän ja ulomman sulkijalihaksen välissä ja päät ommellaan kiinni.
Laser-fistelitoimenpiteessä fistelikäytävän seinämät käsitellään laserilla ja sisäsuu suljetaan sulavilla ompeleilla.
Yhteistä näille toimenpiteille on, että niiden onnistumistodennäköisyys on 40–70 prosenttia.
Vähäoireisen fistelin hoidolla ei ole aina kiire, mutta fistelin lopullinen paraneminen itsestään on harvinaista. Ulkosuun sulkeutuessa voi syntyä uusi paise, minkä vuoksi fisteliin voidaan jättää pysyvästi lanka pitämään yhteys iholle auki. Tällöin tulehduserite pääsee purkautumaan iholle, ja lopullisen hoidon ajankohdan voi valita vapaammin.
Crohnin tautiin liittyviä anaalifisteleitä hoidetaan ensisijaisesti lääkehoidolla ja tarvittaessa märkäkertymiä voidaan avata.
Tarkistettu 9.4.2025