Pehmytkudossarkooman toteaminen

​​​​​​Usein tehdään ensin ultraäänitutkimus, sillä sen saatavuus on hyvä terveyskeskuksissakin. Mikäli ultraäänitutkimuksessa kasvaimesta löytyy huolestuttavia piirteitä (kuten kasvaimen verekkyys ja poikkeava rakenne), jatkoselvittelyt tehdään yliopistosairaalassa.

Sairaalatutkimuksena tehdään raajojen alueen kasvaimista magneettikuvaus sekä levinneisyysselvittelynä vähintäänkin keuhkojen, mutta useimmiten vartalon alueen tietokonetomografia.

Näiden tutkimusten jälkeen arvioidaan todennäköisyys syöpäkasvaimeen. Koepala otetaan useimmiten vasta hoitavassa yksikössä, sillä väärin suunniteltu koepala voi aiheuttaa suunnitellun leikkauksen laajentamista. Koepalan ottokohta tulee aina poistaa leikkauksessa.

Patologi katsoo näytteen ja antaa diagnoosin. Usein tarvitaan kasvaimen geneettisiä tutkimuksia, sillä osassa sarkoomista on tyypillinen geenivirhe, joka varmistaa diagnoosin.

Ultraäänitutkimus

Ultraäänitutkimuksella voidaan tutkia esimerkiksi vatsaontelon elimiä tai raajojen kasvaimia. Tutkimuksella voidaan nähdä, ovatko sisäelimet rakenteeltaan normaaleja ja miltä todetut patit näyttävät rakenteeltaan. Ultraäänilaitteella lähetetään erittäin nopeita ääniaaltoja tutkittavaan kohteeseen, ja laite mittaa takaisin heijastuvat kaiut. Kaikujen avulla muodostetaan kuva.

Ultraäänitutkimus tehdään röntgenosastolla ja kestää yleensä 5–20 minuuttia. Useimmiten tutkimus ei vaadi mitään esivalmisteluja, mutta vatsan alueen tutkimuksia varten täytyy joskus olla ravinnotta. Tarkat ohjeet tutkimukseen valmistautumisesta saat etukäteen hoitajaltasi. Ultraäänitutkimuksen aikana olet tutkimuspöydällä makuuasennossa. Röntgenlääkäri tai -hoitaja laittaa ensin ihollesi hieman geeliä sille alueelle, jota tutkitaan, ja liikuttaa sitten ultraäänilaitteen anturia ihosi pinnalla. Tutkimus on täysin kivuton, eikä siinä käytetä säteilyä. Pääset lähtemään kotiin heti tutkimuksen jälkeen.

Sarkoomissa monesti koepala otetaan ultraääniohjauksen avulla.

Tietokonetomografia

Tietokonetomografiatutkimuksessa eli TT-kuvauksessa kehostasi otetaan röntgensäteiden avulla sarja ohuita poikkileikkauskuvia. Tietokoneen avulla leikekuvista muodostetaan yhtenäinen kolmiulotteinen kuva. TT-kuvasta radiologi näkee kehon ja elinten yksityiskohdat.

TT-kuvaus tehdään röntgenosastolla ja kestää noin 15–45 minuuttia riippuen siitä, kuinka laajalta alueelta kehoasi kuvataan. Ennen kuvausta sinun täytyy useimmiten olla ravinnotta muutaman tunnin ajan. Tarkat ohjeet valmistautumiseen saat etukäteen hoitajaltasi. Usein kuvauksessa käytetään apuna varjoainetta, jolla kuvasta saadaan tarkempi. Varjoaine annetaan suonensisäisesti kanyylin kautta. Kanyylin pistämistä lukuun ottamatta tutkimus on täysin kivuton.

TT-kuvauslaite on renkaanmuotoinen ja avoin molemmista päistä, joten se ei yleensä tunnu ahdistavalta. Kuvauksen aikana makaat selälläsi tutkimuspöydällä, joka liikkuu hitaasti kuvauslaitteen läpi. Kuvauksen ajan sinun tulee pysyä aivan paikallaan, jotta kuvasta saadaan tarkka. Röntgenhoitaja saattaa antaa sinulle ohjeita kuvauksen aikana, esimerkiksi hengityksen pidättämisestä. Röntgenhoitajat näkevät sinut lasi-ikkunan kautta koko kuvauksen ajan, ja sinulla on myös puheyhteys hoitajiin. Jos sinulle tulee epämukava tai huono olo, pystyt kertomaan sen hoitajalle. TT-kuvauksen jälkeen pääset lähtemään heti kotiin. Tutkimus ei yleensä aiheuta sinulle mitään jälkioireita eikä vaadi sinulta mitään erityistoimia kotona tutkimuksen jälkeen. Mikäli olet jodivarjoaineelle allerginen, muita tutkimusmenetelmiä harkitaan tai TT tehdään ilman varjoainetta.

Magneettikuvaus ( MK, MRI )

MK on selvästi tarkempi ja monipuolisempi kuin TT paremman kudoserotuskyvyn ja vapaasti valittavan kuvausleikesuunnan ansiosta.

Ennen leikkausta tehdään aina raajojen alueen kasvaimissa magneettikuvaus (MK) suonensisäisellä varjoaineella tehostettuna, jos sille ei ole estettä. Kasvaimen suhde läheisiin verisuoniin, hermoihin ja muihin kudoksiin selvitetään tarkoin, jotta poistosta tulisi mahdollisimman täydellinen ja turvallinen.

MK perustuu voimakkaan magneettikentän kykyyn kääntää vetyatomien suuntaa, ja näiden kääntymisten palautumisen aiheuttamien impulssien mittaamiseen. Siinä ei käytetä lainkaan röntgensäteilyä, ja siksi se on ensisijainen kuvausmenetelmä pienten lasten tai raskaana olevien henkilöiden aivojen kuvaukseen (lukuun ottamatta raskauden ensimmäistä kolmannesta). MK on potilaalle vaaraton; ainoastaan sellaisia henkilöitä, joille on leikkauksessa asetettu sisäkorvaproteesi tai esimerkiksi työtapaturmassa silmän alueelle joutunut metallisiru, ei voi kuvata MK:lla. Monet sydämentahdistinpotilaatkin voidaan nykyisin kuvata MK:lla sydänlääkärin valvonnassa. Tavalliset lonkkaproteesit tai luunmurtumien hoidossa käytetyt levyt ja ruuvit eivät ole este MK:lle.

Magneettikuvaus on melko pitkäkestoinen ja se tehdään pienehkössä tilassa, joka voi aiheuttaa suljetun paikan kammoa. Tällaisesta taipumuksesta on hyvä mainita lääkärille ennen tutkimusta.

Myös magneettikuvauksen aikana potilaalle annetaan usein kyynärtaipeen laskimoon ns. tehosteainetta, jolla runsaasti verisuonia sisältävät rakenteet saadaan paremmin näkyviin. Magneettikuvauksessa käytetty gadoliniumia sisältävä tehosteaine on koostumukseltaan erilaista kuin TT- varjoaine, joten sitä voidaan käyttää yleensä silloinkin, kun TT-kuvauksessa varjoainetta ei ole voitu antaa esim. munuaisten vajaatoiminnan tai jodiyliherkkyyden takia.


Edellinen sivuSeura​ava sivu

 


​​