Vain noin 5 prosentilla suomalaisista rintasyöpäpotilaista rintasyöpä on jo toteamisvaiheessa levinnyt muualle elimistöön. Varhaisvaiheen rintasyöpä voi joskus uusiutua paikallisena tai levinneenä myöhemmin.

Levinnyt rintasyöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä muualle kehoon kuten luustoon, maksaan tai keuhkoihin. Levinnyt rintasyöpä on nykykäsityksen mukaan parantumaton sairaus, mutta jarruttavilla hoidoilla voidaan taudin etenemistä estää usein vuosia, joskus jopa yli 10 vuotta. Levinneen rintasyövän hoito on useimmiten lääkehoitoa. Joskus hoito voidaan aloittaa etäpesäkkeen sädehoidolla. Leikkaushoito ei useimmiten ole hoitovaihtoehto näissä tapauksissa.

Hoidon tehon lisäksi keskeistä on hyvän elämänlaadun säilyttäminen hoitovuosien aikana. Hoito räätälöidään yksilöllisesti huomioiden rintasyövän alatyyppi, taudin levinneisyys, aiemmin annetut hoidot ja niillä saavutetut hoitotulokset sekä potilaan yleistila, muut sairaudet ja potilaan toiveet.

Lääkehoito määräytyy rintasyövän alatyypin mukaan. Hoitovaihtoehtoina ovat useat erilaiset solunsalpaajahoidot tai hormonihoidot, jos kasvain ilmentää hormonireseptoreita. Hormonireseptoripositiivisessa taudissa hoito voidaan monesti aloittaa hormonihoidolla ja siirtyä solunsalpaajahoitoon vasta myöhemmin taudin edetessä tai aloittaa hoito 3–6 kuukauden mittaisella solunsalpaajahoidolla ja siirtyä hormonaaliseen ylläpitohoitoon tämän jälkeen.

HER2-positiivisen alatyypin taudissa voidaan käyttää myös HER2-pintareseptoria vastaan suunnattuja lääkehoitoja. Ne ovat tehokkaimmillaan solunsalpaajahoitoon yhdistettyinä, minkä vuoksi tämän alatyypin hoito usein aloitetaan solunsalpaajan ja HER2-lääkkeen yhdistelmällä. Hyvässä hoitovasteessa solunsalpaajahoito voi jäädä tauolle tai pois ja hoito voi jatkua pelkällä HER2-lääkkeellä tai HER2-lääke voidaan yhdistää hormonihoitoon, jolloin hoidon haittavaikutukset lievittyvät huomattavasti solunsalpaajahoitoon verrattuna.

Levinneen rintasyövän hoidossa voidaan käyttää myös sädehoitoa ja kirurgista hoitoa. Sädehoitoa käytetään esimerkiksi luustopesäkkeiden hoitoon vähentämään murtumavaaraa. Leikkaushoitoa käytetään harvemmin, mutta se voi soveltua esimerkiksi yksittäisten aivoetäpesäkkeiden hoitoon.