Eteisvärinän hoito

Rytminhallintahoitolinjassa pyritään aktiivisesti palauttamaan normaali sinusrytmi joko sähköisellä tai lääkkeellisellä rytminsiirrolla ja tämän jälkeen estämään eteisvärinän uusiutuminen lääkityksillä ja tarvittaessa katetriablaatiohoidolla.

Rytminhallinta on ensisijainen hoitolinja jos eteisvärinästä aiheutuvat oireet ovat hankalat eikä merkittäviä liitännäissairauksia ole.

Sykkeenhallinnassa tyydytään eteisvärinärytmiin, jota lääkityksillä tarvittaessa rauhoitetaan. Mikäli eteisvärinä on oireeton, leposyke rauhoitetaan alle 110 lyöntiin minuutissa. Jos nopeasta rytmistä aiheutuu oireita, hidastetaan leposyke 60–80/min tasolle. Rasituksessa syke saa nousta nopeammaksi samaan tapaan kuin normaalinkin rytmin vallitessa.

Oireettomilla tai lieväoireisilla iäkkäillä ennuste ja elämänlaatu ovat vähintään yhtä hyvät sykkeenhallinnan kuin lääkkeellisen rytminhallinnan aikana. Kardiologin tai sisätautilääkärin konsultaatio eteisvärinän hoitolinjaa valittaessa on yleensä aiheellinen.

Veren hyytymistä hidastava lääkitys eli antikoagulaatiohoito on eteisvärinästä aiheutuvien haittojen ehkäisyssä yksi merkittävimmistä ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä.

Lääkityksen tarvetta arvioitaessa määritetään aivohalvausriski (CHA₂DS₂VaSc-pisteytys) ja toisaalta verenvuotoriski. Suuressa ja keskisuuressa aivohalvausvaarassa oleville aloitetaan antikoagulaatiohoito, jollei se ole vasta-aiheinen. Yleensä lääkityksenä käytetään joko varfariinia (Marevan®) tai uusia ns. suoria antikoagulantteja, joita ovat apiksabaani (Eliquis®), dabigatraani (Pradaxa®), edoksabaani (Lixiana®) ja rivaroksabaani (Xarelto®).

Eteisvärinän estämiseksi ja sen aiheuttamien oireiden lievittämiseksi voidaan käyttää useita eri rytmihäiriölääkityksiä. Ensivaiheen hoitona on yleensä beetasalpaaja-lääkitys, joka voidaan aloittaa jo perusterveydenhuollon puolella. Tätä tehokkaampien, varsinaisten rytmihäiriölääkkeiden aloitus, tapahtuu rytmihäiriöiden hoitoon perehtyneen sisätautilääkärin tai kardiologin toimesta.

Useimmiten eteisvärinä kääntyy itsekseen normaaliin rytmiin vuorokauden kuluessa. Jos rytmi ei käänny tai jos rytmihäiriön aiheuttamat oireet ovat vaikeat, voidaan tehdä rytminsiirto eli kardioversio. Rytminsiirto voidaan tehdä sähköisesti tai lääkkeillä. Sähköinen rytminsiirto vaatii lyhyen nukutuksen, jonka aikana annettavalla tasavirtaiskulla eteisvärinärytmi palautetaan sinusrytmiksi. Nukutuksesta johtuen sähköinen rytminsiirto on yleensä saatavilla vain sairaalassa. Nukutusta ennen ei saa olla syönyt tai juonut edeltävään 4-6 tuntiin, tämän vuoksi ennen ensiapuun saapumista ei kannata ruokailla tai juoda. Rytminsiirron jälkeen rytmiä ja vointia seurataan noin 2-4 tuntia ennen kotiutumista.

Jos eteisvärinä ei käänny sähköisesti tai sähköinen rytminsiirto ei jostain muusta syystä ole mahdollinen, voidaan rytmin kääntäminen toteuttaa lääkkeellisesti. Lääkkeellisessä rytminsiirrossa nukutusta ei tarvita ja tämä voidaan tehdä myös hyvin varustetuissa terveyskeskuksissa. Tapauskohtaisesti valittu rytmihäiriölääke voidaan lääkärin ohjeistuksen mukaan ottaa suun kautta tabletteina tai suoraan laskimoverisuoneen tiputettuna. Verisuonen kautta annettuna lääkkeen vaikutus on nopeampi. Sinusrytmin palautumisen jälkeen rytmiä seurataan 3-4 tuntia ennen kotiutumista.

Katetriablaatiohoitoa voidaan harkita jos eteisvärinään liittyvät oireet ovat vaikeat eivätkä rytmihäiriölääkkeet ole tehonneet tai eivät sovellu käytettäviksi. Katetrihoidolla tarkoitetaan rytmihäiriötä aiheuttavan rakenteen arpeuttamista. Toimenpide tehdään verisuoniteitse nivuslaskimon kautta.

Katetrihoidon tulokset ovat oikein valituilla potilailla hyviä ja usein toimenpiteen jälkeen rytmihäiriölääkityksiä voidaan vähentää tai jopa lopettaa ne kokonaan. Antikoagulaatiohoitoa täytyy kuitenkin jatkaa poislukien tapaukset, joissa aivohalvausriski on todettu pieneksi.

Toimenpiteeseen liittyy komplikaatioriski, minkä vuoksi ablaatiohoito ei yleensä ole eteisvärinän ensivaiheen hoitoa. Kajoavan katetrihoidon tarpeen ja potilaan soveltuvuuden toimenpiteeseen arvioi rytmihäiriöiden hoitoon perehtynyt kardiologi.

Hankalissa eteisvärinä-tapauksissa, kun muut hoitokeinot on kokeiltu, voidaan päätyä asentamaan pysyvä sydämentahdistin ja sen jälkeen katetriablaatiolla katkaistaan sähköisen impulssin kulku eteisistä kammoihin. Tämän seurauksena epäsäännöisen sykkeen aiheuttamat hankalat oireet häviävät ja syke muuttuu tahdistimen määrittelemäksi sykkeeksi.

Jos eteisvärinää sairastavalle tehdään sydänleikkaus jonkin muun syyn takia, voidaan eteisvärinää hoitaa sen yhteydessä tehtävällä lisätoimenpiteellä. Eteisvärinän kirurgista hoitoa voidaan valikoiduilla potilailla harkita myös silloin kun muut hoidot ovat osoittautuneet tuloksettomiksi tai vasta-aiheisiksi.

Eteiskorvake on sydämen vasemmassa eteisessä sijaitseva umpipussi, johon eteisvärinää sairastavilla voi ilman antikoagulaatiohoitoa muodostua verihyytymiä.

Jos antikoagulaatiohoito on arvioitu vasta-aiheiseksi esimerkiksi kasvaneen vuotoriskin vuoksi, voidaan yhtenä hoitovaihtoehtona harkita eteiskorvakkeen sulkemista katetriavusteisesti tai avosydänleikkauksen yhteydessä.