Roikkuvat yläluomet

Roikkuvat yläluomet -termi voi tarkoittaa kolmea eri tilannetta: lippaluomi, kulmakarvan roikkuminen tai riippuluomi. Nämä ovat yleisiä vanhenemiseen liittyviä muutoksia, ja ne voivat esiintyä myös yhdessä.

​​Oireet


 

​Oireina ovat raskaan oloiset yläluomet ja ylänäkökentän rajoittuminen, jolloin potilas joutuu nostamaan luomia otsallaan. Tämä voi aiheuttaa päänsärkyä. Roikkuvat yläluomet voivat myös kääntää ripset hankaamaan silmän pintaa.

Lue lisää:

Lippaluomi (dermatokalaasi)

Lippaluomilla tarkoitetaan ylimääräistä roikkuvaa ihoa yläluomilla. Ihoa nostaessa luomireuna nousee normaalikorkeudelle.

Kulmakarvan roikkuminen (browptoosi)

Kulmakarvan roikkuminen (browptoosi) tarkoittaa, että kulmakarva on laskeutunut normaalitasoon verrattuna. Liian alhaalla oleva kulmakarva painaa ylimääräistä ihoa yläluomille niin, että tila näyttää lippaluomilta.

Kulmakarvojen roikkuminen saattaa liittyä vanhenemiseen, mutta taustalla voi myös olla esimerkiksi Meretojan tauti harvinainen suomalaiseen tautiperintöön kuuluva amyloidoosi), kasvohermohalvaus tai vamman jälkitila.

Lue lisää:

Riippuluomi (ptoosi)

Riippuluomessa (ptoosi) koko silmäluomi roikkuu eikä nouse ylöspäin ihoa nostamalla eli yläluomen alareuna sijaitsee normaalia matalammalla haitaten näkemistä.

Tavallisin syy tälle aikuisten riippuluomelle on yläluomen lihaksen vähitellen tapahtunut venyminen, jolloin itse lihas toimii hyvin. Muita harvinaisempia syitä riippuluomella on luomea nostavan lihaksen heikkous, lihassairaus tai tautitila, joka häiritsee luomea nostavan hermon toimintaa.

Mikäli kyseessä on akuutti toispuolinen riippuluomi, taustalla saattaa olla akuutti neurologinen ongelma, joka on ensin selvitettävä. Syynä voi olla silmän liikehermon halvaus, jolloin riippuluomen puoleinen mustuainen voi olla laaja eikä silmä juurikaan liiku kuin ulospäin. Kyseessä voi myös olla Hornerin oireyhtymä, jolloin riippuluomen puoleinen mustuainen on pienempi.

Tämän vuoksi riippuluomipotilailta on syytä tutkia aina myös mustuaisten koot ja reaktiot sekä silmien liikkeet, ja mikäli näissä on poikkeavaa, kuuluu potilas aina päivystystapauksena silmälääkärin tai neurologin jatkotutkimuksiin.

Lue lisää:

Hoito

Suurin osa roikkuvista yläluomista on lievää muotoa eli kosmeettiseksi luokiteltavia ja pienempi osa toiminnalliseksi luokiteltavia. Lääkärin tehtävä on tehdä oikea diagnoosi — siis mikä kolmesta vaivasta vai näiden yhdistelmästä on tärkein syy roikkuviin yläluomiin — ja arvioida, onko kyseessä toiminnallinen haitta.
Tämän helpottamiseksi on sovittu lääketieteelliset leikkausaiheet, joiden mukaan vaiva luokitellaan toiminnalliseksi ja leikkaus suoritetaan julkisen terveydenhuollon piirissä, jonne lääkäri voi tehdä lähetteen. Kosmeettiseksi luokiteltavaa yläluomivaivan hoitoa toivoessaan potilas voi hakeutua halutessaan yksityissektorille.

Leikkaushoito

Jos toiminnallisen vaivan kriteerit täyttyvät, raskaiden yläluomien hoito on leikkaushoito. Hoito on yleensä päiväkirurgista eli sairaalasta pääsee kotiin samana päivänä ja toimenpide suoritetaan paikallispuudutuksessa. ​​Toimenpiteen jälkeen turvotus ja mustelma ovat tavallisia. Paikallista lääkehoitoa määrätään tapauskohtaisesti. Useimmiten sairausloman tarve vaihtelee leikkauspäivästä yhteen viikkoon. Ompeleiden poisto on yleensä 1—2 viikon kuluttua toimenpiteestä, ja siihen asti on hyvä välttää uimista ja saunomista. ​

silmäleikkaus; ptoosi; oireet; hoito; raskaat yläluomet; silmäluomileikkaus; browptoosi; dermatokalaasi; riippuluomi; kulmakarvan roikkuminen; lippaluomi; roikkuvat yläluomet

Päivitetty  20.9.2019 13.15