Sarveiskalvon kartiorappeuman hoito

Sarveiskalvon kartiorappeuman eli keratokonuksen hoito vaihtelee riippuen taudin asteesta, kummankin silmän näkötilanteesta ja potilaan näkötarpeista. Hoitava silmälääkäri määrittää tapauskohtaisesti potilaalle soveltuvan hoitomuodon.

​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​

Sarveiskalvon kartiorappeuman hoidossa tärkeintä on taudin varhainen tunnistaminen ja mahdollisen etenemisen pysäyttäminen sarveiskalvon valokovetushoidolla.

Näöntarkkuutta voidaan parantaa tilannekohtaisesti joko silmälaseilla tai erilaisilla piilolinsseillä.

Kuvan laatua ja sarveiskalvon muotoa voidaan joissain tapauksissa yrittää parantaa sarveiskalvon sisään asetettavilla muovisilla tukikaarilla.

Pitkälle edenneessä sarveiskalvon kartiorappeumassa, jossa edellä mainitut keinot eivät tuo tyydyttävää näkötasoa, voidaan harkita sarveiskalvonsiirtoa.


Silmälasit

Sarveiskalvon kartiorappeumapotilaan ensisijainen apuväline näkemiseen on silmälasit. Sarveiskalvon kartiorappeuma aiheuttaa sarveiskalvon pullistuessa epäsäännöllistä hajataitteisuutta. Mitä enemmän tätä epäsäännöllisyyttä on, sitä hankalampaa näöntarkkuutta on korjata sankalaseilla. 

Lue lisää:


Piilolinssit

Silloin kun silmälaseilla ei saavuteta riittävää näöntarkkuutta, saatetaan piilolinsseilla saada parempi näkemisen tarkkuus ja laatu. Usein esimerkiksi häiritsevät varjokuvat vähenevät tai jopa poistuvat piilolinssien avulla.

Lievien sarveiskalvon muodon muutosten yhteydessä näön korjaamiseen usein riittävät silmälasit tai pehmeät piilolinssit. Pidemmälle edenneissä tapauksissa päädytään tarvittaessa sovittamaan erikoispiilolinssejä, joista löytyy useita linssityyppejä.

​Erikoispiilolinssien sovitukseen tarvitaan näihin piilolinsseihin erikseen kouluttautunut henkilö.​

Katso lisätietoa seuraavista videoista:


Valokovetushoito

Sarveiskalvon valokovetushoidon tarkoituksena on hidastaa ja estää sarveiskalvon kartiorappeuman eli keratokonuksen etenemistä. Valokovetushoito lisää sarveiskalvon mekaanista lujuutta, estää sarveiskalvon ohenemista sekä vähentää sarveiskalvonsiirron tarvetta. Valokovetushoito ei paranna potilaan näköä.

Valokovetushoito tehdään yleensä paikallispuudutuksessa ja makuuasennossa. Toimenpide on kivuton. Poikkeustapauksessa valokovetushoito voidaan tehdä nukutuksessa. 

Hoidon kesto on 1–2 tuntia. Hoidon lopuksi silmään asetetaan suojaksi joko piilolinssi tai luomet sulkeva painesidos.

Toimenpide on päiväkirurginen, eli toimenpiteen jälkeen pääsee kotiutumaan saman päivän aikana. 

Valokovetuksen jälkeen silmä on usein kipeä 1–3 vuorokauden ajan. Näöntarkkuus on aluksi sumea ja saattaa vaihdella seuraavien kuukausien aikana.​


Sarveiskalvon sisäiset tukikaaret

Tukikaarien tarkoituksena on muokata sarveiskalvon muotoa ja hidastaa keratokonuksen eli sarveiskalvon kartiorappeuman etenemistä.

Sarveiskalvon sisään tehdään ensin urat joko laserilla tai mekaanisesti. Uriin asetetaan mikroskoopin alla muoviset tukikaaret. Haavakohta suljetaan ompeleilla, jotka myöhemmin poistetaan kontrollikäyntien yhteydessä. Toimenpiteen kesto on noin puoli tuntia.

Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa ja makuuasennossa. Toimenpide on kivuton.

Toimenpide on päiväkirurginen, eli toimenpiteen jälkeen pääsee kotiutumaan saman päivän aikana. 

Näöntarkkuus saattaa vaihdella toimenpiteen jälkeen kuukausien ajan, ja toimenpiteellä saavutettu näöntarkkuus on yksilöllistä.


Sarveiskalvonsiirto

Sarveiskalvonsiirtoleikkauksessa omasta sarveiskalvosta poistetaan keskeinen kiekko ja tilalle ommellaan vainajalta saatu sarveiskalvokiekko. Luovutettu sarveiskalvo on tutkittu ja valmisteltu siirtoleikkaukseen Silmäpankissa.

Sarveiskalvosiirtoleikkaus tehdään joko paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa riippuen potilaasta ja hoitopaikasta. Ompeleita pidetään yleensä vähintään vuoden ajan paikoillaan. Hyljintäriski on leikkauksen jälkeen elinikäinen. Sarveiskalvonsiirto joudutaan joskus uusimaan. 

Leikkauksesta toipuminen ja näön paraneminen on yksilöllistä. Näöntarkkuus voi vaihdella runsaastikin kuukausien aikana.


Itsehoito

Sarveiskalvon kartiorappeumapotilaan tulee välttää silmien hieromista ja pitää huolta silmäluomien ja silmien pinnan hyvästä kunnosta. Tärkeää on hakeutua silmälääkärin arvioon, mikäli näkötilanteessa tapahtuu selkeää heikkenemää.​​

​ ​​

Edellinen sivu

​​