Sarveiskalvon endoteelikerroksen toiminta heikentynyttä
Fuchsin dystrofiassa ongelma on sarveiskalvon takapinnassa eli endoteelissä. Endoteelisolujen tehtävänä on pitää sarveiskalvo kirkkaana ja läpinäkyvänä. Ne estävät sarveiskalvoa turpoamasta pumppaamalla siitä nestettä pois. Endoteelisolut vähenevät kaikilla iän myötä, eivätkä ne uusiudu.
Fuchsin dystrofiassa potilaalla on endoteelisoluja tavanomaista vähemmän ja endoteelin toiminta on heikentynyt. Tällöin sarveiskalvoon voi kerääntyä nestettä ja sarveiskalvo turpoaa. Turvotus voi aiheuttaa nesterakkuloita sarveiskalvon pintaan, ja pitkään jatkuessaan sarveiskalvolle voi kasvaa arpikudosta ja verisuonia. Turvonneen sarveiskalvon läpi valo ei pääse kulkemaan kunnolla, ja potilaan näöntarkkuus ja kuvanlaatu huononee.
Endoteelisolujen toimintaa voivat heikentää myös ulkoiset tekijät. Erityisesti silmänsisäinen kirurgia lisää endoteelisolujen vähenemistä.
Mikä on sarveiskalvo?
Sarveiskalvo (3) on läpinäkyvä rakenne silmän etuosassa, jonka läpi valo kulkee näkemisen mahdollistamiseksi. Sarveiskalvo toimii myös silmän mekaanisena suojana. Sarveiskalvon paksuus on vain noin 0,5 mm.
1) Värikalvo (liikkuva himmennin, silmien väri)
2) Mustuainen (värikalvon keskellä oleva aukko, jonka koko vaihtelee)
3) Sarveiskalvo (läpinäkyvä)
4) Linssi eli mykiö (läpinäkyvä)
5) Kovakalvo (valkoinen läpinäkymätön suojakuori)
6) Verkkokalvo (aistisoluista muodostuva ’tapetti’)
7) Lasiainen (läpinäkyvä geeli)
8) Tarkannäkemisen alue
9) Näköhermo (kaapeli aivojen näkökeskukseen)
Millaiset ovat sarveiskalvon eri kerrokset?
Sarveiskalvo muodostuu viidestä eri kerroksesta, joista pinnallisin kerros on nopeasti uusiutuva epiteelikerros (1). Epiteelin alla sijaitsee Bowmanin kerros (2), joka ei uusiudu, vaan korvautuu vammautuessaan arvella. Sen jälkeen on strooma eli tukikerros (3), joka muodostaa valtaosan sarveiskalvon paksuudesta. Seuraavana on Descemetin kalvo (4)ja alimmaisena on uusiutumaton endoteelisolukerros (5), joka vähentyessään heikentää näköä.
Edellinen sivuSeuraava sivu