Mitä silmälääkärikäynnillä tehdään ja mitä siellä tapahtuu? Lapsi voi saada lähetteen silmälääkärille. Tällöin mukana oleva aikuinen voi etukäteen kertoa lapselle silmälääkärissä tehtävistä tutkimuksista ja lievittää jännitystä.
Silmälääkärikäyntiä ei tarvitse pelätä
Lasta tutkivat lääkärit ja hoitajat osaavat tutkia lapsia leikinomaisesti, ja he ohjaavat lasta tutkimuskäynnillä niin, että kaikki tarpeelliset tutkimukset saadaan tehtyä.
Lapsen seurassa olevan aikuisen tehtävä on tukea lasta ja toimia hoitohenkilökunnan ohjeiden mukaan. Lisäksi mukana oleva aikuinen osaa parhaiten kertoa lapsen näönkäytöstä arkielämässä. Aikuisen on hyvä kertoa jo etukäteen kotona lapselle silmälääkärillä mahdollisesti tehtävistä tutkimuksista.
Silmälääkärikäyntiä ei tarvitse pelätä. Vastaanottokäynnin lopussa voi odottaa pieni reippauspalkinto.
Lapsen näkö tutkitaan aina silmälääkärikäynnillä
Lapsen näkö testataan näkötaulun avulla.
Silmälääkärikäynnillä tutkitaan lapsen näkö. Pienen vauvan näöntutkiminen perustuu katseen kohdistamiseen. Sormien pinsettiotteen kehittyessä voidaan lasta pyytää poimimaan esimerkiksi pieniä nonparelleja. Noin kolmivuotiaanlapsen näkö voidaan yleensä jo testata niin sanotulla näkötaululla. Tällöin lapsen tehtävänä on nimetä kuvia, joita lääkäri osoittaa kuvataulusta, tai osoittaa samanlaista kuvaa omasta taulustaan. Myöhemmällä iällä lapsen näköä testataan myös kirjaimia, numeroita tai E-kirjaimia käyttäen.
Kotona voi harjoitella toisen silmän peittämistä
Mikäli lapsella on käytössä jo silmälasit, näkö tutkitaan silmälasit päässä. Lasta on hyvä valmistella siihen, että tutkimustilanteessa silmiä peitetään vuorotellen. Peittämiseen käytetään hauskoja perhoslaseja, peittolappua tai myöhemmällä iällä lapsi saa itse peittää toisen silmän kädellään. Kotona voi harjoitella etukäteen lapsen toisen silmän peittämistä esimerkiksi leikin varjolla pyytämällä lasta tunnistamaan esineitä toinen silmät peitettynä.
Silmät tutkitaan myös mikroskoopissa. Lapsen tehtävä on laittaa pää mikroskoopissa olevaa tukea vasten ja katsella eteenpäin.
Mikroskoopissa on käsikahvat, joista lapsi voi pitää kiinni. Tutkimus muistuttaakin hieman polkupyörällä ajamista! Mikroskoopin valo voi häikäistä, mutta tutkimus ei mitenkään satu. Lääkärin tutkimushuoneessa on usein aika hämärää, jotta lampuilla ja linsseillä, eli suurennuslaseilla, saadaan tutkittua paremmin.
Silmälääkärin tutkimusvälineistöön kuuluu silmänpainemittari. Mittari tulee ihan lähelle silmää ja siitä kuuluu piipittävä ääni.
Silmänpaineen mittaaminen tuntuu lähinnä siltä, että joku kutittaa silmäripsiä. Lapsen tärkein tehtävä on pitää reippaasti silmiä auki.
Silmälääkärikäyntiin liittyvä ikävin puoli on yleensä silmätippojen laittaminen. Molempiin silmiin laitetaan silmätippoja, jotka laajentavat mustuaisia ja lamaavat akkommodaatiota (silmän mukautuminen katselemaan eri etäisyydellä olevia kohteita).
Silmätipat laajentavat mustuaisia (pupilleja)
Silmätippojen mustuaista laajentava vaikutus säilyy tipasta riippuen muutamasta tunnista jopa 24 tuntiin. Kirkkaat valot ja auringonpaiste voivat häikäistä, ja silmälääkärikäynnille on tämän vuoksi hyvä varata aurinkolasit mukaan. Laajentavat silmätipat myös sumentavat lähinäköä, joten lapsen voi olla hankala lukea tai katsella esimerkiksi kännykän näyttöä.
Silmätippojen laiton jälkeen joutuu odottamaan
Silmätipat saattavat kirvellä niitä laitettaessa, mutta kirvelevä tunne menee ohi noin puolessa minuutissa. Silmätippoja laitetaan silmiin vastaanottokäynnillä yleensä kaksi kertaa, joskus silmätippoja tiputetaan tätäkin useammin. Riittävän laajennustehon takaamiseksi silmätippojen laiton jälkeen seuraa noin 40 minuutin odotteluaika, jonka voi hyödyntää käymällä kahvilassa tai leikkimällä odotustiloissa.
Lasta saattava aikuinen tukee lasta silmätippojen laitossa
Silmätippojen laitto silmälääkärikäynnillä on välttämätöntä, ja tämän vuoksi vanhemman tai muun aikuisen tehtävä on tukea lasta silmätippojen laitossa. Silmälääkäri tai hoitaja ohjaa tilannetta ja kertoo, mitä tehdään. Pieni lapsi voi olla aikuisen sylissä, ja yleensä lasta pyydetään joko katsomaan ylöspäin tai olemaan makuuasennossa tippojen laiton ajan.
Silmätippojen laiton ja odotteluajan jälkeen lapsen silmälääkärikäyntiin kuuluu silmän taittovoiman mittaus, jonka lääkäri tekee taittovoimamittarilla. Lapsi saa katsoa ikään kuin pienestä televisioruudusta pientä kuvaa aivan läheltä, ja laite piipittää, kun tulos on saatu valmiiksi. Silmien taittovoima mitataan, jotta saadaan selville, tarvitseeko lapsi kenties silmälaseja.
Taittovoimaa testataan yleensä myös asettamalla lapsen silmien eteen pieniä linssejä, jotka ovat ikään kuin pieniä kurkistusikkunoita. Jotta lääkäri näkee tarpeeksi hyvin linssin läpi, hän valaisee lapsen silmiä lampulla. Tutkimus ei satu, mutta voi tuntua lapsesta ikävältä häikäistymisen vuoksi.
Silmälääkärillä käyntiin liittyy myös silmänpohjien tutkiminen. Pienten lasten tutkimus onnistuu niin, että silmälääkäri pitää päässään valokypärää ja kädessään linssiä eli suurennuslasia, jonka läpi silmälääkäri näkee aina silmänpohjaan saakka.
Näöntutkimus
Lapsen näkö tutkitaan aina silmälääkärikäynnillä
Lapsen näkö testataan näkötaulun avulla.
Silmälääkärikäynnillä tutkitaan lapsen näkö. Pienen vauvan näöntutkiminen perustuu katseen kohdistamiseen. Sormien pinsettiotteen kehittyessä voidaan lasta pyytää poimimaan esimerkiksi pieniä nonparelleja. Noin kolmivuotiaanlapsen näkö voidaan yleensä jo testata niin sanotulla näkötaululla. Tällöin lapsen tehtävänä on nimetä kuvia, joita lääkäri osoittaa kuvataulusta, tai osoittaa samanlaista kuvaa omasta taulustaan. Myöhemmällä iällä lapsen näköä testataan myös kirjaimia, numeroita tai E-kirjaimia käyttäen.
Kotona voi harjoitella toisen silmän peittämistä
Mikäli lapsella on käytössä jo silmälasit, näkö tutkitaan silmälasit päässä. Lasta on hyvä valmistella siihen, että tutkimustilanteessa silmiä peitetään vuorotellen. Peittämiseen käytetään hauskoja perhoslaseja, peittolappua tai myöhemmällä iällä lapsi saa itse peittää toisen silmän kädellään. Kotona voi harjoitella etukäteen lapsen toisen silmän peittämistä esimerkiksi leikin varjolla pyytämällä lasta tunnistamaan esineitä toinen silmät peitettynä.
Mikroskooppitutkimus
Silmät tutkitaan myös mikroskoopissa. Lapsen tehtävä on laittaa pää mikroskoopissa olevaa tukea vasten ja katsella eteenpäin.
Mikroskoopissa on käsikahvat, joista lapsi voi pitää kiinni. Tutkimus muistuttaakin hieman polkupyörällä ajamista! Mikroskoopin valo voi häikäistä, mutta tutkimus ei mitenkään satu. Lääkärin tutkimushuoneessa on usein aika hämärää, jotta lampuilla ja linsseillä, eli suurennuslaseilla, saadaan tutkittua paremmin.
Silmänpaineen mittaus
Silmälääkärin tutkimusvälineistöön kuuluu silmänpainemittari. Mittari tulee ihan lähelle silmää ja siitä kuuluu piipittävä ääni.
Silmänpaineen mittaaminen tuntuu lähinnä siltä, että joku kutittaa silmäripsiä. Lapsen tärkein tehtävä on pitää reippaasti silmiä auki.
Silmälääkärikäyntiin liittyvä ikävin puoli on yleensä silmätippojen laittaminen. Molempiin silmiin laitetaan silmätippoja, jotka laajentavat mustuaisia ja lamaavat akkommodaatiota (silmän mukautuminen katselemaan eri etäisyydellä olevia kohteita).
Silmätipat laajentavat mustuaisia (pupilleja)
Silmätippojen mustuaista laajentava vaikutus säilyy tipasta riippuen muutamasta tunnista jopa 24 tuntiin. Kirkkaat valot ja auringonpaiste voivat häikäistä, ja silmälääkärikäynnille on tämän vuoksi hyvä varata aurinkolasit mukaan. Laajentavat silmätipat myös sumentavat lähinäköä, joten lapsen voi olla hankala lukea tai katsella esimerkiksi kännykän näyttöä.
Silmätippojen laiton jälkeen joutuu odottamaan
Silmätipat saattavat kirvellä niitä laitettaessa, mutta kirvelevä tunne menee ohi noin puolessa minuutissa. Silmätippoja laitetaan silmiin vastaanottokäynnillä yleensä kaksi kertaa, joskus silmätippoja tiputetaan tätäkin useammin. Riittävän laajennustehon takaamiseksi silmätippojen laiton jälkeen seuraa noin 40 minuutin odotteluaika, jonka voi hyödyntää käymällä kahvilassa tai leikkimällä odotustiloissa.
Lasta saattava aikuinen tukee lasta silmätippojen laitossa
Silmätippojen laitto silmälääkärikäynnillä on välttämätöntä, ja tämän vuoksi vanhemman tai muun aikuisen tehtävä on tukea lasta silmätippojen laitossa. Silmälääkäri tai hoitaja ohjaa tilannetta ja kertoo, mitä tehdään. Pieni lapsi voi olla aikuisen sylissä, ja yleensä lasta pyydetään joko katsomaan ylöspäin tai olemaan makuuasennossa tippojen laiton ajan.
Silmän taittovoiman mittaus
Silmätippojen laiton ja odotteluajan jälkeen lapsen silmälääkärikäyntiin kuuluu silmän taittovoiman mittaus, jonka lääkäri tekee taittovoimamittarilla. Lapsi saa katsoa ikään kuin pienestä televisioruudusta pientä kuvaa aivan läheltä, ja laite piipittää, kun tulos on saatu valmiiksi. Silmien taittovoima mitataan, jotta saadaan selville, tarvitseeko lapsi kenties silmälaseja.
Taittovoimaa testataan yleensä myös asettamalla lapsen silmien eteen pieniä linssejä, jotka ovat ikään kuin pieniä kurkistusikkunoita. Jotta lääkäri näkee tarpeeksi hyvin linssin läpi, hän valaisee lapsen silmiä lampulla. Tutkimus ei satu, mutta voi tuntua lapsesta ikävältä häikäistymisen vuoksi.
Silmälääkärillä käyntiin liittyy myös silmänpohjien tutkiminen. Pienten lasten tutkimus onnistuu niin, että silmälääkäri pitää päässään valokypärää ja kädessään linssiä eli suurennuslasia, jonka läpi silmälääkäri näkee aina silmänpohjaan saakka.
