Systeemisen lupuksen (SLE) lääkehoito

Monimuotoisen taudinkuvan takia SLE:n lääkehoito on yksilöllistä ja valitaan taudinkuvan mukaan.

Lääkehoidolla pyritään poistamaan oireet, rauhoittamaan aktiivinen sairaus, ehkäisemään pahenemisvaiheita ja parantamaan ennustetta. Lääkkeet valitaan taudinkuvan mukaan. Tavallisesti käytettyjä lääkkeitä ovat tulehduskipulääkkeet, glukokortikoidi (”kortisoni”, usein prednisoloni), hydroksiklorokiini, atsatiopriini, metotreksaatti, mykofenolaatti, siklosporiini ja syklofosfamidi. Belimumabi ja rituksimabi ovat biologisia lääkkeitä, joita käytetään erityistapauksissa. Hydroksiklorokiinia suositellaan kaikille potilaille taudin vaikeusasteesta riippumatta, ellei sille ole vasta-aiheita.

Vuosien tai vuosikymmenien kuluessa vaikeakin SLE voi sammua, jolloin lääkityksiä ei välttämättä tarvita. Lääkityksiä ei tule lopettaa omatoimisesti.

Sulfa-valmisteet voivat laukaista tai aktivoida SLE:n ja sen vuoksi ne eivät ole ensisijaisia näillä potilailla infektoiden hoidossa.

Uusien ja tehokkaiden täsmälääkkeiden kehittäminen tautiin on osoittautunut vaikeaksi, sillä SLE on hyvin moni-ilmeinen autoimmuunitauti, jonka syntyyn osallistuvat kymmenet tunnistetut geenit, mahdollisesti lukemattomat laukaisevat ympäristötekijät ja lähes kaikki immuunipuolustuksen komponentit. Varovaisen lupaavia tuloksia on kuitenkin jo saavutettu.

SLE:n hoitoon käytetään perinteisiä ja biologisia lääkevalmisteita

Perinteiset lääkkeet

Perinteisiä SLE:n hoidossa käytettyjä lääkkeitä ovat tulehduskipulääkkeet, glukokortikoidit (”kortisoni”), hydroksiklorokiini, atsatiopriini, metotreksaatti, mykofenolaatti, siklosporiini ja syklofosfamidi. Hydroksiklorokiinia suositellaan lähes kaikille potilaille taudin vaikeusasteesta riippumatta, ellei sille ole vasta-aiheita.

Biologiset lääkkeet

Rituksimabi on B-soluestäjä (CD20 vasta-aine), joka on lukuisissa avoimissa tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi lääkkeeksi perinteiseen hoitoon huonosti reagoivilla vaikeata SLE:tä sairastavilla potilailla. Kontrolloiduissa tutkimuksissa kuitenkin todettiin, että rituksimabi lisättynä tavanomaiseen lääkitykseen ei rauhoittanut SLE-potilaiden aktiivista tautia eikä mykofenolaattiin lisättynä munuaistulehdusta lumehoitoalääkettä paremmin. Rituksimabia ei voi suositella SLE:n ensi vaiheen hoidoksi, mutta vaikeassa muulle hoidolle reagoimattomassa ja jatkuvasti aktiivisessa ja vaikeassa taudissa sen käyttö on perusteltua.Belimumabi on B-lymfosyyttien toimintaa stimuloivan proteiinin monoklonaalinen vasta-aine (anti-BAFF). Laajassa tutkimuksessa, jossa oli poissuljettu vaikeata munuaistulehdusta ja keskushermosto-SLE:tä sairastavat potilaat saatiin standardihoitoon lisätyllä belimumabilla n. 14 % parempi vaste kuin lumeella erityisesti nivel- ja iho-oireiden hoidossa. Lääkkeen käyttö on toistaiseksi jäänyt vähäiseksi sen suhteellisen heikon tehon ja kalliin hinnan takia.

 

Päivitetty  7.10.2020