Virtsahappoa eli uraattia kuuluu olla verenkierrossa, mutta on epäedullista, jos sen pitoisuus ylittää kiteytymistason 360 µmol/l. Uraatti poistuu kehosta lähinnä munuaisten kautta. Jos uraattia muodostuu liikaa tai sen poistuminen vähenee, voi plasman uraattipitoisuus nousta sairaalloisen korkealle. Viileä lämpötila edesauttaa kiteytymistä, jolloin kohonnut uraattitaso johtaa uraattikiteiden muodostumiseen erityisesti raajojen ääreisosien niveliin. Näihin voi rakentua proteinivaipan eristämiä kidemassoja, jotka ovat yleensä oireettomia. mutta kidekertymät saattavat tietyissä tilanteissa aiheuttaa rajun niveltulehduksen, kihtikohtauksen. Kohtaus rauhoittuu itsekseenkin, kun elimistö pakkaa kiteet uudelleen proteinivaippaan. Yleensä kohtauskipu on niin kova, että se vaatii hoitoa. Kohtauksen mentyä ohi nivel on yleensä taas entisellään.
Kohonneeseen uraattitasoon eli hyperurikemiaan liittyy myös muita terveysongelmia. Se aiheuttaa elimistöön matala-asteisen tulehduksen, johon liittyy sairastavuutta ja jopa kuolleisuuden lisääntymistä. Hyperurikemia ja kihti ovat usein osa metabolista oireyhtymää. Kookkaat kidekertymät eli kihtitoofit voivat syövyttää niveliä ja rikkoa nivelrakenteita.