Bimekitsumabi

Bimekitsumabi -hoito toteutetaan reumatautien erikoislääkärin aloittamana ja valvonnassa. Lääkäri tekee SvB-lausunnon, jolla haetaan Kelalta korvattavuutta biologisiin lääkkeisiin. Ennen lääkehoidon aloittamista poissuljetaan hoidon vasta-aiheet ja tehdään tarvittavat tutkimukset (verikokeet ja keuhkojen röntgenkuvaus). Hampaat tulee olla hoidetut ja rokotukset ajan tasalla.

Bimekitsumabi on biologinen lääke, joka estää sekä interleukiini-17A ja F:n tulehdusta kiihdyttävää vaikutusta elimistössä. Reumasairauksissa sitä käytetään nivelpsoriaasin, selkärankareuman ja non-radiografisen selkätulehduksen hoitoon, kun aiempi perinteinen reumalääkitys ei ole riittänyt. Lääkevaste ilmaantuu yleensä muutaman kuukauden kuluessa hoidon aloituksesta.

Bimekitsumabi annostellaan ihonalaisesti esitäytetyllä kynällä. Sitä voidaan käyttää yksinään tai yhdessä muiden perinteisten reumalääkkeiden kanssa. Yleensä potilas pistää lääkkeen itse.

• Annostelu nivelpsoriaasissa, selkärankareumassa ja non-radiografisessa selkätulehduksessa: 160 mg eli yksi pistos neljän viikon välein.

• Annostelu nivelpsoriaasissa, kun potilaalla on myös keskivaikea tai vaikea läiskäpsoriaasi: Aloitusannos 320 mg (kaksi 160 mg pistosta) viikolla 0, 4, 8, 12, 16. Tämän jälkeen ylläpitohoitona 320 mg (kaksi 160 mg esitäytettyä kynää) joka kahdeksas (8) viikko viikolta 16 alkaen. Harkinnan mukaan yli 120 kg painaville potilaille voidaan jatkaa annostelua 4 viikon välein.

Bimekitsumabi voi lisätä infektioherkkyyttä. Tyypillisimpiä infektioita ovat ylähengitystietulehdukset. Osalla potilaista voi esiintyä iholla lääkkeen pistoskohdassa ja sen ympärillä ohimeneviä ärsytysoireita, kuten punoitusta tai kutinaa. Nämä oireet ovat tavallisimpia hoidon alussa ja menevät ohitse eivätkä yleensä anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin.Bimekitsumabi aiheuttaa harvoin vakavia infektioita. Hoitoa ei saa antaa, jos potilaalla on akuutti infektio tai krooninen hoitamaton infektiotauti. Bimekitsumabi tulee tauottaa kuumeisten tai sairaalahoitoa vaativien infektioiden ajaksi.

Isojen toimenpiteiden yhteydessä hoidossa on syytä pitää taukoa, jonka pituus riippuu leikkauksen suuruudesta. Hoitotauosta kannattaa neuvotella hoitavan lääkärin kanssa.

Bimekitsumabin käyttöä on suositeltavaa välttää raskauden ja imetyksen aikana, sillä lääkkeen vaikutusta sikiöön tai imeväiseen lapseen ei tunneta. Raskauden ehkäisyä suositellaan 17 viikon ajan lääkehoidon lopettamisen jälkeen.

Rokotusvaste saattaa olla hoidon aikana alentunut, joten rokotukset kannattaa antaa ennen bimekitsumabin aloitusta. Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita (kuten keltakuume- ja tuhkarokkorokote) ei pidä antaa lääkityksen aikana tai annetaan vain hoitavan lääkärin harkinnan mukaan. Influenssarokotus suositellaan otettavaksi vuosittain.

Hoito voi edellyttää laboratoriokoeseurantaa, joka tapahtuu perusterveydenhuollossa. Hoidon seuranta tapahtuu hoitoon perehtyneen erikoislääkärin toimesta.

Lääke säilytetään jääkaapissa 2–8 asteen lämpötilassa eikä se saa jäätyä. Matkalle lähtiessä lääke pakataan kylmälaukkuun. Useimpia biologisia lääkkeitä ja biosimilaareja voi säilyttää lyhytaikaisesti huoneenlämmössä, mutta lämpimässä olleet tuotteet on käytettävä suositusajan kuluessa. Lääkekohtaiset ohjeet tulee tarkastaa valmisteyhteenvedosta. Käytetyt ruiskut tulee kerätä kovaan kannelliseen astiaan ja toimittaa apteekkiin.

Jos bimekitsumabia (tai muita IL-17 estäjiä) käytetään Crohnin tautia tai haavaista paksusuolentulehdusta sairastaville, on suolioireiden paheneminen mahdollista.