Saattohoitovaiheessa sairauden edetessä elimistön toiminnot hiipuvat, jolloin lääkevaikutukset elimistössä voivat voimistua. Elimistön hiipuvat voimavarat eivät pysty enää tehokkaasti kompensoimaan lääkehaittoja, ja hauraat potilaat ovat aiempaa herkempiä lääkehaitoille.
Lääkityksen yksinkertaistaminen
Mitä lähemmäs kuolemaa mennään, sitä enemmän lääkitys yksinkertaistuu keskittyen lopulta pelkästään oirelääkkeisiin ja varmistaen potilaan levollisen ja kivuttoman olon. Lääkityksiä ei kuitenkaan tule muuttaa omatoimisesti, vaan lääkäri arvioi lääkityksen yhdessä potilaan kanssa keskustellen ja tekee päätökset.
Arvioidun elinajan vaikutus lääkehoitoon
Potilaan arvioitu elinaika vaikuttaa lääkehoidon tarpeellisuuteen. Potilaalla saattaa olla vanhastaan käytössä useita lääkkeitä, jotka ovat aloitettaessa katsottu hyödylliseksi oletettaessa, että potilaalla on elinaikaa vuosia tai vuosikymmeniä. Elinaikaodotteen muuttuessa vuodeksi, kuukausiksi tai viikoiksi tällaisten lääkkeiden tarpeellisuus tulee arvioida uudelleen (esimerkiksi kolesterolilääkkeet, osteoporoosilääkkeet ja muut ennusteellisin perustein aloitetut lääkkeet).
Elinaikaodote saattaa muuttaa myös lääkkeen hoitotavoitteita, koska sairauden hoidossa ei enää tarvitse huomioida tulevien vuosien haittariskiä. Esimerkiksi diabeteksen hoidossa on vaarallisten matalien verensokeritasojen välttämiseksi turvallisempaa tavoitella hieman korkeampia verensokeriarvoja kuin ihannearvot. Myös sydän- ja verenpainelääkityksiä usein kevennetään, koska elämän loppuvaiheessa verenpaine on ennemminkin matala, mikä lisää kaatumisriskiä.
Seuraava sivu