Harmittomat sydänlöydökset

Monet sydänlöydökset ovat harmittomia, eivätkä ne tarvitse hoitoa tai seurantaa.


Avoin soikea aukko tai pieni eteisväliseinäaukko

Avoin soikea aukko (PFO, patent foramen ovale) on pieni aukko eteisväliseinässä vasemman ja oikean eteisen välillä. Soikeaa aukkoa tarvitaan sikiöaikana oikovirtausyhteytenä keuhkojen verenkierron ohittamiseksi. Normaalisti avoin soikea aukko sulkeutuu ensimmäisten elinkuukausien tai vuosien aikana, kun eteisväliseinässä virtauksen suunta muuttuu vastasyntyneellä vasemmasta eteisestä oikeaan eteiseen tapahtuvaksi. Rakenteellisesti eteisväliseinässä on tällä alueella läppä, joka yleensä sulkee aukon, kun virtauksen suunta muuttuu syntymän yhteydessä. Osalla terveistä ihmisistä aukko jää osin avoimeksi. Arviolta noin 20 %:lla terveistä aikuisista voidaan todeta tarkoissa tutkimuksissa tällainen avoin soikea aukko. Lapsuudessa todettu soikea aukko onkin normaali löydös, eikä sydänvika. Se todetaan usein sattumalöydöksenä, jos sydämen ultraääni tehdään muusta syystä. Avoin soikea aukko ei aiheuta potilaalle sivuääntä, eikä oireita. Avoin soikea aukko ei myöskään vaadi seurantaa.

Pieni todellinen eteisväliseinäaukko
(ASD, atrial septal defect)

Synnynnäinen kehityshäiriö, jossa eteisten välille jää yhteys. Ultraäänitutkimuksessa avointa soikeaa aukkoa ja pientä eteisväliseinäaukkoa on vaikea varmuudella erottaa toisistaan. Jos aukko on pieni (< 5 mm), ei aukolla ole merkitystä lapsen kannalta ja tähän voidaan suhtautua kuten avoimeen soikeaan aukkoon. Tällainen pieni eteisväliseinäaukko ei aiheuta lapselle oireita, eikä vaikuta sydämen toimintaan. Pientä eteisväliseinäaukkoa ei tarvitse seurata, eikä tätä tarvitse huomioida lapsuudessa. Mikäli henkilöllä on todettu lapsuudessa eteisväliseinäaukko, pitäisi tämä tutkia aikuisiällä uudestaan ainoastaan silloin, jos hän haluaa ruveta harrastamaan laitesukellusta.

Pieni avoin valtimotiehyt

Valtimotiehyt on normaali ja välttämätön sikiöaikainen rakenne joka yhdistää laskevan aortan ja keuhkovaltimorungon verisuonet toisiinsa. Sikiöaikana vain 5–15 % oikean kammion pumppaamasta verestä virtaa keuhkoihin. Suuri osa ohittaa keuhkot valtimotiehyen kautta laskevaan aorttaan. Syntymän jälkeen lisääntynyt veren happipitoisuus sekä hormonaaliset tekijät aiheuttavat valtimotiehyen sulkeutumisen.

Toiminnallisesti valtimotiehyt sulkeutuu normaalisti ensimmäisten kahden vuorokauden aikana ja täydellinen anatominen sulkeutuminen tapahtuu 2–3 viikon aikana syntymän jälkeen. Ensimmäisten elinvuorokausien jälkeen merkittävä avoin valtimotiehyt on sairaus, joka vaatii seurantaa. Osalla imeväisikäisillä lapsista valtimotiehyt voi kuitenkin sulkeutua tai pienentyä itsestään ensimmäisten elinkuukausien aikana. Ennenaikaisilla lapsilla valtimotiehyen sulkeutuminen on häiriintynyt, ja avoimen valtimotiehyen esiintyvyys onkin lisääntynyt ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla.

Täysiaikaisilla lapsilla avoimen merkittävän valtimotiehyen esiintyvyys on 0,05–0,08 %. Jos hiljaiset ja verenkierrollisesti merkityksettömät valtimotiehyet lasketaan mukaan (Silent duct) on esiintyvyydeksi arvioitu 0,5–1 %. Merkittävä valtimotiehyt aiheuttaa tyypillisen koko ajan kuuluvan sivuäänen (systolis-diastolinen sivuääni). Jos valtimotiehyt on pieni eikä aiheuta tyypillistä sivuääntä, ei seurantaa imeväisiän jälkeen tarvita. Tällaiseen valtimotiehyeen ei liity riskiä sydämen toiminnan häiriintymisestä. Pieni sivuäänetön valtimotiehyt ei siis tarvitse seurantaa tai hoitoa.

Lisälyönnit

Sydämen lisälyönnit ovat normaalin johtumisjärjestelmän ulkopuolelta ylimääräisiä, normaalin rytmin sekaan tulevia sydämen lyöntejä, jotka saavat aikaan rytmin epäsäännöllisyyttä. Lisälyönnit voivat saada alkunsa joko eteisestä tai kammiosta. Tyypillisimmin lisälyöntisyys todetaan sattumalta muiden tutkimusten yhteydessä. Eteislisälyönnit ovat lapsilla hyvin tavallinen ilmiö, ja kammioperäisiä lisälyöntejäkin esiintyy 10–25 %:lla lapsista ja nuorista, ikäkaudesta riippuen.

Lisälyönnit esiintyvät yleensä yksittäisinä, mutta joskus nämä voivat esiintyä myös perättäisinä tai tasaisesti vuorottelevina normaalien lyöntien kanssa (niin sanottu bigemininen rytmi). Lisälyönnit ovat pääsääntöisesti vaarattomia eivätkä yleensä ole merkki sydänviasta. Oireettomalla lapsella harvakseltaan esiintyvät lisälyönnit eivät vaadi seurantaa. Jos lisälyöntejä kuitenkin esiintyy hyvin runsaasti, olivatpa ne eteis- tai kammioperäisiä, sydämen kuvantamistutkimukset ovat aiheellisia. Niillä selvitetään, onko lapsella rakenteellisia sydänvikoja tai sydänlihassairauksia.

Hyvin runsasta (>20 %) lisälyöntisyyttä voi ilmetä myös rakenteellisesti normaaleissa sydämissä. Tällöin lasten sydänlääkärin eli lastenkardiologin on aiheellista seurata sydämen toimintaa, koska ajan kuluessa erityisesti kammioperäiset lisälyönnit voivat joskus johtaa sydämen vajaatoiminnan kehittymiseen. Mikäli lisälyöntisyyttä ilmenee lisääntyvästi rasitukseen liittyen tai sydänfilmissä todetaan useammasta sydämen osasta peräisin olevia kammioperäisiä lisälyöntejä, ovat jatkotutkimukset aina aiheelliset.

Vastaavasti, mikäli lisälyönnit häviävät sykkeen nousun myötä, on kyseessä yleensä täysin vaaraton ilmiö. Heti syntymän jälkeen ja ensimmäisten elinkuukausien aikana lapsella voi esiintyä runsastakin lisälyöntisyyttä, mutta jos sydän todetaan rakenteellisesti terveeksi, lisälyöntisyys yleensä väistyy ajan myötä.

Lisälyönnit ovat yleensä täysin oireettomia, vaikka niitä esiintyisi runsaastikin. Toiset taas aistivat herkemmin kaikki rytmin poikkeavuudet ja voivat kokea runsaan lisälyöntisyyden elämää merkittävästi haittaavana asiana. Koska lisälyönnit ovat tavallisesti harmiton ilmiö, ei niitä oireettomilla lapsilla tarvitse yleensä hoitaa. Jos lääkkeellistä hoitoa tarvitaan, beetasalpaaja-lääkitys saattaa vähentää lisälyöntien määrää. Mikäli lisälyöntisyyden taustalla on jokin sydänsairaus ja on todettu lisälyöntien aiheuttama riski kammioperäisille rytmihäiriöille, esimerkiksi rasitukseen liittyen, on lääkityksen aloittaminen yleensä aina perusteltua.


Edellinen sivuOsion aloitussivulle

 


Päivitetty 9.9.2017 20:12