Useimmat lapset ja nuoret, joilla on synnynnäinen sydänvika, liikkuvat tutkimusten mukaan liian vähän. Liikunnalla saavutettavat hyödyt ovat kuitenkin sydänvikaisilla suuria. Liikunnassa ei tarvita korkeaa tehoa, sillä jo kohtalaisen tehon liikunta kohentaa kuntoa. Liikuntatottumuksista on hyvä keskustella sydänvastaanottokäyntien yhteydessä. Jos lapsen tai nuoren suorituskyky on rajoittunut, hänelle voidaan laatia rasituskokeen perusteella yksilöllinen liikuntaresepti.
Sydänvika ja liikunta
Harvinaissairauksien talo on tuottanut videon sydänlapsen liikunnasta
Suurimmalla osalla sydänvikaisista lapsista rakennepoikkeavuus voidaan korjata onnistuneesti leikkauksella tai katetritoimenpiteellä tai sydänvian verenkierrollinen merkitys on siinä määrin vähäinen, ettei toimenpidettä tarvita. Tällöin sydänvian osalta on edellytykset normaalille tai lähes normaalille fyysiselle jaksamiselle eikä liikuntarajoituksia tarvita.
Perinnöllisiin rytmihäiriösairauksiin ja sydänlihaksen sairauksiin liittyy voimakkaaseen fyysiseen rasitukseen rytmihäiriön ja äkkikuoleman riski, minkä vuoksi niissä tarvitaan rajoituksia liikuntaan. Osassa synnynnäistä sydänvioista ja niiden leikkausten jälkitiloissa suorituskyky on alentunut johtuen sydänvian tai tehdyn leikkauksen jälkeisistä verenkierrollisista vaikutuksista. Näillä potilailla fyysinen suorituskyky on suhteessa jäännösvikoihin vaihdellen lähes normaalista selkeästi alentuneeseen. Yksikammioiseen sydämeen liittyy usein selvästi heikentynyt rasituksen sieto.
Kuitenkin valtaosa potilaista, joilla on yksikammioverenkierto, kykenee kevyeen liikuntaan.
Sydänsairaiden lasten fyysistä suorituskykyä arvioivissa tutkimuksissa todettu suorituskyvyn alenema ei aina ole suhteessa sydänvian vaikeusasteeseen. Osalla lapsista alentunut fyysinen suorituskyky johtuu vähäisestä liikunnasta sen vuoksi, että lasta suojellaan liikunnan vaikutuksilta peläten liikunnan rasittavan sydäntä.
Sydänvikaisilla lapsilla tehdyssä tutkimuksessa on todettu hidastunut liikunnallinen kehitys verrattuna terveisiin lapsiin. Liikunnallisen kehityksen poikkeavuus oli huomattavampaa vaikeissa, sinisyyttä aiheuttavissa sydänvioissa sopien siihen, että merkittävä sydänvika vaikuttaa enemmän lapsen mahdollisuuksiin liikkua.
Synnynnäistä sydänvikaa sairastavien lasten fyysinen jaksaminen ja hyvinvointi lisääntyvät liikunnallisella kuntoutuksella ja liikunnan suotuisa vaikutus jatkuu kuntoutuksen jälkeen. Fyysisen suorituskyvyn paranemisen lisäksi kuntoutus vaikuttaa lasten henkiseen hyvinvointiin. Huolimatta säännöllisen liikunnan hyödyistä monet sydänvikaiset nuoret liikkuvat vähemmän kuin terveet ikätoverinsa. Vähäinen liikunta nuoruusiässä altistaa liikkumattomalle elämäntavalle ja sen myötä lisää riskiä sairastua vähäisen liikunnan myötä pitkäaikaissairauksiin sairauksiin aikuisiässä.
Liikuntasuositukset sydänsairaille lapsille
Säännöllinen liikunta on suositeltavaa omien voimien mukaisella tasolla kaikille sydänsairaille lapsille. Liikunnan ja osallistumisen sosiaalinen merkitys huomioiden on tärkeää pyrkiä luomaan lapselle mahdollisuus osallistua jaksamisensa mukaisesti omassa arjessa liikuntatilanteisiin (esimerkiksi koululiikuntaan). Alle kouluikäiset lapset liikkuvat ja saavat liikkua ilman rajoituksia. Harrastusliikunnassa rasitus on kevyttä tai kohtalaista ilman kilpailuasetelmaa. Koululiikunta on harrastusliikuntaa ja siihen on suositeltavaa osallistua omien voimien mukaisesti.
Kilpaluonteisuus tulee usein mukaan ohjatussa liikunnassa kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla. Kilpaurheilulla tarkoitetaan ohjattua yksilö- tai joukkueurheilua, jossa harjoitellaan säännöllisesti, äärimmäisin ponnistuksin ja kilpaillaan muita urheilijoita vastaa. Kilpaluonteinen liikunta kielletään sellaisissa sydänsairauksissa, joihin liittyy merkittävän rytmihäiriön riski.
Milloin sydänlapsen liikuntaa ei tarvitse rajoittaa?
Jos lapsella on yksinkertainen sydämen rakennepoikkeavuus (esimerkiksi eteis- tai kammioväliseinäaukko, avoin valtimotiehyt), joka on onnistuneesti korjattu (leikkauksella tai katetritoimenpiteellä) tai vika ei ole vaatinut toimenpidettä, fyysinen suorituskyky on yleensä hyvä eikä liikuntaa ole tarvetta rajoittaa.
Milloin liikunnalle asetetaan yksilölliset rajat?
Monimutkaisissa sydänvioissa (esimerkiksi Fallot’n tetralogia, yksikammioinen sydän) liikunnalle asetettavat rajat arvioidaan yksilöllisesti sydänkontrollikäyntien perusteella.
Yksikammioisissa sydänvioissa rasituksen sieto on usein selvästi heikentynyt. Sydämen toimintaan liittyviä rajoittavia tekijöitä voivat olla eteis-kammioläppien vuodot, aortta- ja keuhkovaltimoläppien vuodot tai ahtaumat sekä häiriöt kammion supistustoiminnassa. Sinisyys ei sinällään ole liikuntarajoite.
Merkittävässä aorttaläpän ahtaumamassa tutkitaan mahdollisia liikuntaan liittyviä oireita rasituskokeella. Hoidetussa aortan koarktaatiossa liikuntaa rajoitetaan kohtuullisen ja lievän kuormitusasteen liikuntaan, jos verenpaine nousee rasituskokeessa liian korkeaksi.
Milloin kilpaluonteinen liikunta on kielletty?
Kilpaluonteinen ja muu voimakasta rasitusta sisältävä liikunta on kielletty lapsilta, joilla on perinnöllinen rytmihäiriö (CPVT, LQTS), hypertrofinen kardiomyopatia tai merkittävä aorttaläpän sairaus. Kilpaurheilukielto perustuu näissä sairauksissa ääriponnistuksen aiheuttamaan rytmihäiriön ja äkkikuoleman riskiin.
Rytmihäiriöriskissä olevien potilaiden liikuntaan liittyvää riskiä arvioitaessa pitää urheilun kuormittavuuden lisäksi ottaa huomioon mahdollisen tajunnanmenetyksen aiheuttama vaara. Muissa sydänlihaksen sairauksissa (esimerkiksi laajentava kardiomyopatia) on heikentyneen kammiotoiminnan ja rytmihäiriöalttiuden vuoksi sydänsairauden pahenemisen ja äkkikuoleman riski. Sen vuoksi näille lapsille ja nuorille suositellaan ääriponnistusten rajoitusta.
Sairastetun sydänlihastulehduksen (myokardiitti) jälkeen kielletään kilpaurheilu kuuden kuukauden ajaksi ja sydänpussin tulehduksen (perikardiitti) jälkeen 3 kuukauden ajaksi. Nämä sairaudet ovat yleensä ohimeneviä eikä toipumisen jälkeen ole liikuntarajoituksia.
Kontaktilajien välttäminen
Kontaktiurheilulajit ovat kiellettyjä lapsilta, joilla on keinoläppä sekä lapsilta, joilla on todettu merkittävä laajentuma nousevassa aortassa (esimerkiksi Marfanin oireyhtymässä). Sydämen tahdistimen kanssa tulee hänen välttää sellaista liikuntaa, jossa on tahdistinsysteemin tai ihon vaurioitumisen riski.
Antikoagulaatio- eli verenohennushoitoon (varfariini, kauppanimi Marevan) liittyy pieni verenvuotoriski, joka ei yleensä ole suhteessa liikuntamuotoon. Antikoagulaatiohoitoa saavan potilaan tulee välttää kontaktiurheilulajeja. Mikäli antikoagulaatiohoidon tasapaino on hyvä, voidaan sallia sellaisia liikuntamuotoja, joihin voi liittyä tahattoman kontaktin riski (esimerkiksi lentopallo, koripallo, pesäpallo, sukellus, laskettelu).
Liikuntarajoitukset toimenpiteiden jälkeen
Lapset toipuvat yleensä hyvin sydänsairauksien hoitoon liittyvistä toimenpiteistä. Paluu normaaliin arkeen voi tapahtua yksilöllisesti lapsen voinnin mukaisesti. Rintalasta luutuu 4–6 viikon kuluessa. Tänä aikana tulee välttää rintalastan painamista (esimerkiksi kainaloista nosto pienellä lapsella) sekä rintakehään kohdistuvia rasitteita (muun muassa trampoliinilla hyppiminen).
Kevyttä liikuntaa voi harrastaa voinnin mukaisesti sinä aikana, kun rintalasta luutuu.