Lapsen syömistä ohjaavat synnynnäiset makumieltymykset sekä uutuudenpelko. Jo vastasyntynyt vauva pitää makeasta, mutta vierastaa happamia ja karvaita makuja. Niinpä lapsi voi tykästyä mehun makuun jo ensimmäisellä maistamiskerralla, mutta tarvita harjoittelua oppiakseen happamia ja karvaita makuja sisältävien juuresten, marjojen ja hedelmien syömisen. Lapsen kyky tottua uusiin makuihin on yksilöllinen.
Uusien ruokien pelosta on mahdollista oppia pois
Neofobia eli uusien ruokien kokeilun pelko on vahvasti periytyvä ominaisuus, jonka vuoksi uusien ruokien kokeilu voi olla vaikeaa. Uutuudenpelko johtaa uuden näköisten, tuoksuisten tai rakenteisten ruokien vierastamiseen. Jo pelkän uuden ruoan näkeminen voi saada aikaan ”Hyi, en syö” -reaktion. Lukemattomiin makusekoituksiin ja rakenteisiin oppiminen onkin melkoinen oppimisurakka, jossa vaaditaan toistoja ja kärsivällisyyttä. Uuden ruoan hyväksyntä voi vaatia jopa 10–20 maistamiskertaa.
Uusien makujen ja ruokien hyväksymistä lisää, kun niihin saa tutustua miellyttävässä tilanteessa ja ilman pakkoa maistamisesta. Maistamista voi helpottaa, kun ruokaan saa tutustua ensin muilla aisteilla: katselemalla, tunnustelemalla ja haistamalla. Onneksi meillä kaikilla säilyy koko elämän kyky oppia pitämään uusista mauista ja ruoista.
Vinkkejä uusiin makuihin ja ruokiin tottumiseen
Mukavassa ruokailutilanteessa ruokakin maistuu paremmin. Unohtakaa uhkailu, kiristys ja lahjonta, muistakaa kehu, kannustus ja lempeä suhtautuminen.
Ottakaa lapsi mukaan ruoan hankintaan esim. kauppa- ja torireissuille, marjametsään, kalastukseen ja sienestykseen. Tämä kasvattaa ruoan arvostusta ja maistamishalukkuutta.
Ottakaa lapsi mukaan ruoan valmistukseen antamalla ikätasoisia tehtäviä. Kun ruoka on tullut tutuksi jo ruokaa valmistaessa, se päätyy todennäköisemmin myös lautaselta suuhun.
Ruoan äärellä saa hassutella. Se piristää, innostaa ja lisää ruokailoa. Tehkää vaikka hymynaamoja kasviksista leiville.
Maistamista helpottaa, kun alkuun kerrotaan, että ei ole pakko syödä kaikkea, eikä ole pakko edes nielaista. Vanhempi voi näyttää, miten ruoan voi nätisti sylkeä pois. Pakotettu ruoan nielaiseminen voi aikaansaada vahvan vastenmielisyyden. Kehukaa maistamisesta ja rohkeudesta, vaikka ruoka ei olisi päätynytkään vatsaan saakka.
Kerro, että uuden ruoan maistaminen jännittää myös sinua. Olkaa yhdessä rohkeita. Aikuinen on tärkeä malli.
Tutun maun yhdistäminen uuteen ruokaan voi auttaa tykkäämään uudesta ruoasta. Esimerkiksi sokerin lisääminen maustamattomaan jogurttiin tai puolukoihin auttaa tykkäämään happamista mauista. Myöhemmin sokerilisää voi vähentää ja jättää kokonaan pois.
Älkää ilmaisko omaa ennakkokäsitystä tarjoiltavasta ruoasta. Erityisen tärkeää on välttää tuomasta esiin negatiivisia asenteita.
Pelatkaa Makupalapeliä. Se innostaa maisteluun mukaansa tempaavan pelin muodossa ja tarjoaa onnistumisen elämyksiä.
Erityisen valikoivasti syövän lapsen kohdalla voi käyttää ”rohkeus tarrataulukkoa”, jossa jokaisesta uudesta maistamisesta saa palkinnoksi tarran/rastin ruutuun. Tietyn rastimäärään jälkeen voi sopia myös jonkun isomman palkinnon, esim. sisäleikkipuistoreissun tai metsäretken.