Syömistavoissa on eroja

​Lapsilla on eroja syömistavoissa. Erot ovat osittain jo synnynnäisiä. Esimerkiksi lasten kyky tunnistaa nälkää ja kylläisyyttä sekä reagoida nälkään vaihtelee. Myös uusien ruokien kokeilun halu on periytyvä ominaisuus.

​​

Osa lapsista kykenee tunnistamaan hyvin nälän tunteen ja ruokailemaan sen mukaisesti. Osa lapsista on puolestaan alttiita syömään, vaikka eivät olisi oikeasti nälkäisiä. Näihin synnynnäisiin syömisen piirteisiin vaikuttavat vanhempien ja muiden aikuisten käytös sekä koko lasta ympäröivä ruokaympäristö.

Lapsi voi esimerkiksi syödä tarpeeseensa nähden liian isoja annoksia, jos hänelle laitetaan lautaselle iso annos ruokaa tai hän näkee muiden santsaavan. Lapsen syömishalu voi myös herätä, kun hän näkee pöydällä keksejä, tietää jääkaapissa olevan jotain hyvää tai hänellä on paha mieli.

Vanhemmat voivat lisäksi alkaa käyttää ruokaa lapsen mielialan säätelyyn, jos huomaavat sen olevan ohjailtavissa syömisen kautta. Myös lapsi alkaa oppia pikkuhiljaa siihen, että tunteet kannattaa hiljentää syömisen avulla sen sijaan, että niiden antaisi tulla ja mennä.

Kohti malttia ja kohtuutta

Biologisesti vanhempien on ollut tärkeää huolehtia, että jälkeläiset saavat riittävästi ruokaa. Suomessakin on ollut viime vuosikymmeniin asti niukkuutta ruoansaannissa. Tällöin on ollut tarkoituksenmukaista kasvattaa lapsi syömään lautanen tyhjäksi. Nykyisessä länsimaalaisessa ruokaympäristössä lapset hyötyvät kuitenkin toisenlaisesta ruokakasvatuksesta, maltilliseen ja kohtuulliseen ruokailuun ohjaamisesta.

Lapsen terveellistä syömistä voidaan edistää, kun

  • Lapselle tarjotaan säännölliset ateriat ja välipalat, mutta ei syömistä niiden välillä. Säännöllinen ruokailu edistää kylläisyyden ja nälän tunteiden tunnistamista, kun taas jatkuva syöminen sekoittaa niitä.
  • Hyväksytään lapsen oma kyky säädellä syömistään. Lasta ei pakoteta syömään, jollei hän ole nälkäinen. Lapsen ei myöskään tarvitse syödä lautasta tyhjäksi, jos hän on jo kylläinen.
  • Lapselle tarjotaan iänmukaisia ruoka-annoksia. Pienellä lapsella on hyvä olla omat lautaset ja mukit, jotta aikuinen ei huomaamattaan anna lapselle liian isoa annosta. Usein aikuiset yliarvioivat lasten tarvitseman ruoka-annoksen.
  • Ruokaa ei käytetä palkintona toisen ruoan syömisestä tai hyvästä käytöksestä. Jos lasta palkitaan jäätelöllä salaatin syömisestä, hän alkaa tykätä enemmän jäätelöstä ja vähemmän salaatista.
  • Lapselle ei tarjota syömistä, jos hän kiukkuinen tai hänellä on paha mieli tai tekemisen puute. Lasta lohdutetaan tai rauhoitetaan iänmukaisesti tai hänen kanssaan mietitään mukavaa puuhailua.
  • Kotiin luodaan hyvää syömistä tukeva ​ruokaympäristö. Esillä ja helposti saatavilla pidetään ruokia, joita lapsen toivotaan syövän enemmän. Sitä vastoin ruoat, joita lapsen ei toivota syövän, jätetään ostamatta tai pidetään vaikeasti saatavilla.
  • Hyväksytään ja ymmärretään lapsen taipumus varovaisuuteen uusia ruokia kohtaan ja tuetaan lasta siitä pois oppimisessa.

Tärkeintä on tiedostaa ja tunnistaa oman lapsensa syömiskäyttäytymisen erityispiirteet. Tämä auttaa ymmärtämään lapsen käyttäytymistä sekä myös tukemaan lasta syömiskäyttäytymisen muuttamisessa.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


 

Päivitetty  14.11.2019 14.08