Mitä vaihtoehtoja on opioidihoidoille ja mitkä ovat niiden vaikutukset?
Tulehduskipulääkkeillä (esimerkiksi ibuprofeeni, naprokseeni ja diklofenaakki) on sekä kipua että tulehdusta lieventävä vaikutus ja ne sopivat hyvin akuutin kivun hoitoon. Vuotoriskin ja muiden haittavaikutusten takia niiden pitkäaikaiskäyttö ei usein ole suositeltavaa.
Parasetamolin tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta. Sillä ajatellaan olevan osittain samankaltainen vaikutus kuin tulehduskipulääkkeillä, mutta osittain se vaikuttaa myös keskushermoston kautta. Parasetamoli on hyvin siedetty ja sopii hyvin myös pitkäaikaiskäyttöön. Parasetamolin tehoon vaikuttavat kivun taustalla olevat mekanismit. Pitkäaikaisen kivun hoidossa voidaan käyttää tiettyjä masennuslääkkeitä sekä epilepsialääkkeitä, joilla on havaittu olevan kipua lievittävä vaikutus. Nämä lääkkeet auttavat kipuun vaikuttamalla kivun välittymiseen ja säätelyyn keskushermostossa. Pitkäaikaisessa kivussa voidaan käyttää kivun tyypin mukaan myös paikallishoitoja kuten puudutevoidetta tai kapsaisiinivoidetta, jotka vaikuttavat ihon hermopäätteisiin. Pitkäaikaisen kivun hoitoon kuuluvat aina myös erilaiset lääkkeettömät menetelmät.
Voiko oikean kipulääkkeen ja annoksen löytää vain kokeilemalla?
Kun kipulääke valitaan, huomioidaan kivun aiheuttaja ja kivun mekanismit, eli onko esimerkiksi kyseessä paikalliseen kudosvaurioon liittyvä vai hermovaurion aiheuttama kipu, kivun voimakkuus sekä kivun arvioitu kesto. Nämä tekijät vaikuttavat lääkevalintaan ja alkuannostukseen.
Jos kyseessä on paikallinen, ohimenevä kipu, hoitavat kaikki tulehduskipulääkkeet sitä yhtä tehokkaasti. Jos kyseessä on hermoperäinen kipu tai pitkäaikainen kipu, esimerkiksi syöpäkipu, vaatii tilanne lääkityksen potilaskohtaista suunnittelua ja usein myös kokeilua, jotta löydetään turvallinen ja tehokas kipulääkitys. Tavoitteena on löytää lääkitys, joka auttaa kipuun, ja aiheuttaa mahdollisimman vähän haittavaikutuksia.
Kipukokemukseen vaikuttavat monet tekijät, minkä takia pitkäaikaisenkin kivun voimakkuus saattaa vaihdella merkittävästi ajan kuluessa. Hyvän lääkityksen löydyttyä kannattaa aika ajoin vähentää kipulääkitystä, jotta havaitaan, onko kiputilanne helpottanut. Toisaalta mikäli kipu jatkuu, on kipulääkettä syytä käyttää ohjeiden mukaisesti, jotta kipu ei pahene virheasentojen takia tai kipu ei pitkity.
Miten elämänlaatua ja toimintakykyä voi ylläpitää, jos oikean lääkeyhdistelmän ja annoksen löytäminen kestää kauan tai epäonnistuu?
Kipupotilaan hyvä hoito perustuu toimivaan hoitosuhteeseen potilaan ja lääkärin välillä. Hyvässä hoitosuhteessa vastaanottoaika on riittävän pitkä ja kiputilannetta seurataan säännöllisesti. Kivun hoitoon ja kuntoutukseen liittyvät seikat suunnitellaan ja sovitaan yhdessä potilaan kanssa siten, että osapuolet voivat sitoutua siihen. Kivunhoidon tavoitteita ovat kivun lievittyminen, toimintakyvyn koheneminen ja elämänlaadun parantuminen.
Lääkkeettömät hoitomenetelmät ovat ensisijaisia pitkäaikaisen kivun hoidossa ja kuuluvat hoitoon kaikilla kivusta kärsivillä potilailla. Riittävästä levosta, mielekkäästä ja iloa tuottavasta tekemisestä sekä sosiaalisista suhteista huolehtiminen tukee kivusta kärsivän potilaan hyvinvointia. Myös muiden mahdollisten oireiden, kuten unihäiriöiden, hoito voi lievittää kipua ja parantaa kivun kanssa selviytymistä. Pitkäkestoisen kivun hoidossa ja kuntoutuksessa tarvitaan monen eri ammattiryhmän apua, kuten fysio- ja toimintaterapeutteja, psykologeja ja sairaanhoitajia. Lääkkeettömät hoidot, esimerkiksi liikunta ja fysikaaliset hoidot (kylmä- ja lämpöhoito, TNS-hoito eli transkutaaninen hermostimulaatio), voivat auttaa kivun hallinnassa. Pitkäaikaisen kivun ja lääkehoidon vaikutuksia keskittymiskykyyn, aktiivisuuteen ja tarkkaavuuteen voidaan lääkärin arvioinnin lisäksi selvittää psykologin täydentävällä tutkimuksella. Potilas saattaa saada apua kipuun myös omilla selviytymiskeinoillaan, joita hän voi käyttää milloin tahansa, esimerkiksi rentoutumisen harjoittelun avulla.
Kipulääkityksen seurannassa arvioidaan vaikutus kipuun ja toimintakykyyn sekä lääkityksen haittavaikutukset. Lääkityksen muuttamiseen on aina jokin perusteltu syy ja on hyvä keskustella lääkärin kanssa asiasta.