Kipulääkkeet ja niiden haittavaikutukset
Tässä osiossa käsitellään usein kysyttyjä kysymyksiä erilaisista kipulääkkeistä ja niiden haittavaikutuksista.
Kivunhoitoon käytetään erilaisia lääkeryhmiä. Kipulääke voi olla tulehduskipulääke (esim. ibuprofeeni), parasetamoli, opioidi tai hermokipulääke.
Kipulääkityksen haittavaikutukset riippuvat käytetystä lääkkeestä, annoksesta ja hoidon pituudesta. Osa haittavaikutuksista lievittyy käytön myötä.
Parasetamolin ja tulehduskipulääkkeiden käytön voi lopettaa turvallisesti ilman lääkärin valvontaa myös pidempään jatkuneen käytön jälkeen.
Pitkäaikaisessa ja säännöllisessä käytössä olleiden opioidien ja hermokipulääkkeiden käytön äkillinen lopettaminen voi johtaa vieroitusoireisiin. Tällaisessa tapauksessa lopettaminen on syytä tehdä lääkärin antaman suunnitelman mukaisesti.
Opioidien aiheuttamia yleisiä haittoja ovat pahoinvointi, ummetus, huimaus, uneliaisuus ja päänsärky. Ummetusta voi pyrkiä lievittämään samanaikaisella ummetuksen hoidolla. Pitkäaikaisessa käytössä opioidien sietokyky lisääntyy, jolloin esimerkiksi uneliaisuus voi hieman helpottaa, mutta toiset haitat kuten ummetus jatkuvat edelleen.
Kannattaa myös huomioida lääkkeen käyttöön liittyvät ohjeet, esimerkiksi otetaanko lääke ennen vai jälkeen ruokailun. Tarkista, että olet huomioinut kaikki kipulääkkeen käyttöön liittyvät ohjeet. Jos haittavaikutukset ovat hyvin voimakkaita, niin ota yhteyttä hoitopaikkaasi ohjeiden saamiseksi.
Potilaille tarkoitettua tietoa uusista lääkkeistä ei löydy yhdestä paikasta. Uuden lääkkeen kehittäminen on pitkä prosessi, joka kestää tyypillisesti yli 10 vuotta yhdisteen keksimisestä siihen, että uusi lääke pääsee markkinoille. Uutisia uusista kipulääkkeistä löytyy ajoittain eri tiedotusvälineistä, lisäksi tietoa voi löytyä esimerkiksi potilasyhdistysten sivuilta. Ajantasaista tietoa kipulääkkeistä voi saada myös esimerkiksi kivunhoitoon perehtyneiltä lääkäreiltä.
Lääketiedon luotettavuuden arvioinnissa voi hyödyntää KATSE-tarkistuslistaa, joka löytyy Fimean nettisivuilta:
Riippuvuuden lisäksi opioidien pitkäaikaiskäyttöön voi liittyä monia muitakin haittoja.
Opioidit hidastavat suoliston liikettä ja lisäävät veden imeytymistä suolistosta, mikä lisää ulosteen kovettumista. Tämän takia ummetus voi olla opioidien vaikea haittavaikutus.
Pitkäaikaisessa käytössä opioidit voivat aiheuttaa myös hormonitoiminnan häiriöitä, sillä ne voivat heikentää lisämunuaisen hormonieritystä ja vähentää sukupuolihormonien eritystä. Viimeksi mainitusta seurauksena voi olla luustokato ja miehillä testosteronitasojen laskusta johtuvat oireet.
Opioidit vaikuttavat myös tunteisiin, ajatteluun, tarkkaavaisuuteen ja muistiin. Myös masennus, sekavuus ja uniongelmat ovat pitkäaikaiskäytön mahdollisia haittoja.
Pitkäaikainen opioidin käyttö voi myös herkistää keskushermostoa ja siten yllättävästi aiheuttaa kivun voimistumista tai laajentumista.
Kipulääkityksen haittavaikutukset riippuvat käytetystä lääkkeestä, annoksesta ja hoidon pituudesta. Esimerkiksi parasetamoli, kun sitä käytetään tavanomaisella annoksella, on hyvin siedetty lääke, eikä aiheuta merkittäviä haittavaikutuksia.
Tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni tai diklofenaakki, puolestaan voivat aiheuttaa hyvin yleisenä haittavaikutuksena vatsavaivoja, muun muassa vatsakipua ja närästystä sekä mahalaukun ja suolen limakalvovaurioita (mahahaava). Lisäksi ne voivat heikentää munuaissairaudesta kärsivien potilaiden ja vanhusten munuaisten toimintaa entisestään, sekä aiheuttaa verenpaineen nousua, turvotuksia ja sydämen vajaatoiminnan pahentumista. Astmapotilailla astman oireet voivat vaikeutua tulehduskipulääkkeiden käytön seurauksena. Opioidilääkkeiden (esimerkiksi kodeiini, tramadoli, oksikodoni, buprenorfiini) käyttöön voi liittyä pahoinvointia, huimausta ja uneliaisuutta sekä yleisenä haittavaikutuksena ummetusta. Kodeiinia sisältävät lääkkeet voivat aiheuttaa ihon punoitusta ja ihottumaa. Opioidilääkityksen pitkäaikaiseen käyttöön voi liittyä myös riippuvuuden kehittyminen.
Jotkin lääkkeet (esimerkiksi pahoinvointilääkkeenä käytetyt metoklopramidi ja useat masennus- ja psykoosilääkkeet) voivat aiheuttaa kävelypakkoa eli akatisiaa. Säännöllinen liikunta saattaa vähentää jalkojen levottomuutta, mutta runsasta liikkumista ja erityisesti iltaisin kofeiinin ja alkoholin nauttimista sekä tupakointia tulee välttää.
Mikäli epäilet, että sinua vaivaa lääkkeiden aiheuttama akatisia, kerro asiasta hoitavalle lääkärille, joka arvioi oireiden vaikeusasteen ja aloittaa tarvittaessa oireenmukaisen hoidon.
Kipulääkkeiden aiheuttamat mahdolliset haittavaikutukset ovat yksilöllisiä. Ennen lääkkeiden markkinoille tuloa, ja sen jälkeenkin, lääkkeen valmistajat keräävät tietoa kyseisen lääkkeen käytön aikana havaituista tai raportoiduista haitoista. Näiden tietojen valossa ei ole tiedossa, että parasetamoli aiheuttaisi jalkojen puutumista.
On varsin epätodennäköistä, että jalkojen puutumisen syy olisi parasetamolin käyttö. Erilaisiin kiputiloihin, varsinkin hermoperäiseen kipuun, voi liittyä puutumista. Parasetamolin teho hermoperäisessä kivussa on heikko, joten puutuminen voi olla oire kivusta, johon parasetamolihoito ei vaikuta.
Kaikkiin kipulääkkeisiin liittyy haittavaikutuksia, mutta yksilöllisen arvion perusteella ja tarvittaessa eri vaihtoehtoja kokeilemalla voidaan yleensä löytää lääke, jonka haitat ovat ainakin siedettäviä suhteessa hyötyyn. Osa haittavaikutuksista lievittyy käytön myötä.
Kannattaa myös huomioida lääkkeen käyttöön liittyvät ohjeet, esimerkiksi se otetaanko lääke ennen vai jälkeen ruokailun.
Varsinkin pitkäkestoisen kivun hoidossa tärkeitä ovat myös lääkkeettömät hoitokeinot, kuten liikunta, huomion siirtäminen pois kivusta ja rentoutumisharjoitukset, joilla lääkehoidon tarvetta voidaan mahdollisesti vähentää.
Koen haittavaikutuksia. Voinko lopettaa kipulääkkeen?
Kivunhoitoon käytetään erilaisia lääkeryhmiä. Kipulääke voi olla tulehduskipulääke (esim. ibuprofeeni), parasetamoli, opioidi tai hermokipulääke.
Kipulääkityksen haittavaikutukset riippuvat käytetystä lääkkeestä, annoksesta ja hoidon pituudesta. Osa haittavaikutuksista lievittyy käytön myötä.
Parasetamolin ja tulehduskipulääkkeiden käytön voi lopettaa turvallisesti ilman lääkärin valvontaa myös pidempään jatkuneen käytön jälkeen.
Pitkäaikaisessa ja säännöllisessä käytössä olleiden opioidien ja hermokipulääkkeiden käytön äkillinen lopettaminen voi johtaa vieroitusoireisiin. Tällaisessa tapauksessa lopettaminen on syytä tehdä lääkärin antaman suunnitelman mukaisesti.
Opioidien aiheuttamia yleisiä haittoja ovat pahoinvointi, ummetus, huimaus, uneliaisuus ja päänsärky. Ummetusta voi pyrkiä lievittämään samanaikaisella ummetuksen hoidolla. Pitkäaikaisessa käytössä opioidien sietokyky lisääntyy, jolloin esimerkiksi uneliaisuus voi hieman helpottaa, mutta toiset haitat kuten ummetus jatkuvat edelleen.
Kannattaa myös huomioida lääkkeen käyttöön liittyvät ohjeet, esimerkiksi otetaanko lääke ennen vai jälkeen ruokailun. Tarkista, että olet huomioinut kaikki kipulääkkeen käyttöön liittyvät ohjeet. Jos haittavaikutukset ovat hyvin voimakkaita, niin ota yhteyttä hoitopaikkaasi ohjeiden saamiseksi.
Mistä voi löytää tietoa uusista kipulääkkeistä, jos perusterveydenhuollosta ei saa vastausta?
Potilaille tarkoitettua tietoa uusista lääkkeistä ei löydy yhdestä paikasta. Uuden lääkkeen kehittäminen on pitkä prosessi, joka kestää tyypillisesti yli 10 vuotta yhdisteen keksimisestä siihen, että uusi lääke pääsee markkinoille. Uutisia uusista kipulääkkeistä löytyy ajoittain eri tiedotusvälineistä, lisäksi tietoa voi löytyä esimerkiksi potilasyhdistysten sivuilta. Ajantasaista tietoa kipulääkkeistä voi saada myös esimerkiksi kivunhoitoon perehtyneiltä lääkäreiltä.
Lääketiedon luotettavuuden arvioinnissa voi hyödyntää KATSE-tarkistuslistaa, joka löytyy Fimean nettisivuilta:
Mitä pitkäaikaisia haittavaikutuksia opioideilla voi olla?
Riippuvuuden lisäksi opioidien pitkäaikaiskäyttöön voi liittyä monia muitakin haittoja.
Opioidit hidastavat suoliston liikettä ja lisäävät veden imeytymistä suolistosta, mikä lisää ulosteen kovettumista. Tämän takia ummetus voi olla opioidien vaikea haittavaikutus.
Pitkäaikaisessa käytössä opioidit voivat aiheuttaa myös hormonitoiminnan häiriöitä, sillä ne voivat heikentää lisämunuaisen hormonieritystä ja vähentää sukupuolihormonien eritystä. Viimeksi mainitusta seurauksena voi olla luustokato ja miehillä testosteronitasojen laskusta johtuvat oireet.
Opioidit vaikuttavat myös tunteisiin, ajatteluun, tarkkaavaisuuteen ja muistiin. Myös masennus, sekavuus ja uniongelmat ovat pitkäaikaiskäytön mahdollisia haittoja.
Pitkäaikainen opioidin käyttö voi myös herkistää keskushermostoa ja siten yllättävästi aiheuttaa kivun voimistumista tai laajentumista.
Mitä yleisiä haittavaikutuksia kipulääkkeillä voi olla?
Kipulääkityksen haittavaikutukset riippuvat käytetystä lääkkeestä, annoksesta ja hoidon pituudesta. Esimerkiksi parasetamoli, kun sitä käytetään tavanomaisella annoksella, on hyvin siedetty lääke, eikä aiheuta merkittäviä haittavaikutuksia.
Tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni tai diklofenaakki, puolestaan voivat aiheuttaa hyvin yleisenä haittavaikutuksena vatsavaivoja, muun muassa vatsakipua ja närästystä sekä mahalaukun ja suolen limakalvovaurioita (mahahaava). Lisäksi ne voivat heikentää munuaissairaudesta kärsivien potilaiden ja vanhusten munuaisten toimintaa entisestään, sekä aiheuttaa verenpaineen nousua, turvotuksia ja sydämen vajaatoiminnan pahentumista. Astmapotilailla astman oireet voivat vaikeutua tulehduskipulääkkeiden käytön seurauksena. Opioidilääkkeiden (esimerkiksi kodeiini, tramadoli, oksikodoni, buprenorfiini) käyttöön voi liittyä pahoinvointia, huimausta ja uneliaisuutta sekä yleisenä haittavaikutuksena ummetusta. Kodeiinia sisältävät lääkkeet voivat aiheuttaa ihon punoitusta ja ihottumaa. Opioidilääkityksen pitkäaikaiseen käyttöön voi liittyä myös riippuvuuden kehittyminen.
Voivatko lääkkeet aiheuttaa akatisiaa (kävelypakkoa) ja miten sitä voi hoitaa itse?
Jotkin lääkkeet (esimerkiksi pahoinvointilääkkeenä käytetyt metoklopramidi ja useat masennus- ja psykoosilääkkeet) voivat aiheuttaa kävelypakkoa eli akatisiaa. Säännöllinen liikunta saattaa vähentää jalkojen levottomuutta, mutta runsasta liikkumista ja erityisesti iltaisin kofeiinin ja alkoholin nauttimista sekä tupakointia tulee välttää.
Mikäli epäilet, että sinua vaivaa lääkkeiden aiheuttama akatisia, kerro asiasta hoitavalle lääkärille, joka arvioi oireiden vaikeusasteen ja aloittaa tarvittaessa oireenmukaisen hoidon.
Voiko parasetamolin käyttö aiheuttaa jalkojen puutumista?
Kipulääkkeiden aiheuttamat mahdolliset haittavaikutukset ovat yksilöllisiä. Ennen lääkkeiden markkinoille tuloa, ja sen jälkeenkin, lääkkeen valmistajat keräävät tietoa kyseisen lääkkeen käytön aikana havaituista tai raportoiduista haitoista. Näiden tietojen valossa ei ole tiedossa, että parasetamoli aiheuttaisi jalkojen puutumista.
On varsin epätodennäköistä, että jalkojen puutumisen syy olisi parasetamolin käyttö. Erilaisiin kiputiloihin, varsinkin hermoperäiseen kipuun, voi liittyä puutumista. Parasetamolin teho hermoperäisessä kivussa on heikko, joten puutuminen voi olla oire kivusta, johon parasetamolihoito ei vaikuta.
Miten löytää kipulääke, joka ei aiheuta haittavaikutuksia?
Kaikkiin kipulääkkeisiin liittyy haittavaikutuksia, mutta yksilöllisen arvion perusteella ja tarvittaessa eri vaihtoehtoja kokeilemalla voidaan yleensä löytää lääke, jonka haitat ovat ainakin siedettäviä suhteessa hyötyyn. Osa haittavaikutuksista lievittyy käytön myötä.
Kannattaa myös huomioida lääkkeen käyttöön liittyvät ohjeet, esimerkiksi se otetaanko lääke ennen vai jälkeen ruokailun.
Varsinkin pitkäkestoisen kivun hoidossa tärkeitä ovat myös lääkkeettömät hoitokeinot, kuten liikunta, huomion siirtäminen pois kivusta ja rentoutumisharjoitukset, joilla lääkehoidon tarvetta voidaan mahdollisesti vähentää.
Tarkistettu 30.9.2025