Tavallisilla lääkkeillä tarkoitetaan yleensä kemiallisia tai luonnossa esiintyviä yhdisteitä. Biologinen lääke taas tarkoittaa valmistetta, yleensä jotain valkuaisainetta, joka on tuotettu elävien solujen avulla. Biologiset lääkeaineet ovat hyvin suuria ja monimutkaisia molekyylejä verrattuna perinteisiin kemiallisiin lääkeaineisiin. Perinteisten kemiallisten lääkkeiden ja biologisten lääkkeiden olennainen ero on, että biologisten lääkkeiden vaikutus kohdistuu solussa tarkasti tiettyyn elimistön rakenteeseen (esimerkiksi välittäjäaineeseen, solukalvon proteiinirakenteeseen tai reseptoriin).
Yksi tutuimmista ja ensimmäisistä biologisista lääkkeistä on insuliini. Insuliini ja sen merkitys diabeteksen hoidossa on ollut tunnettua jo 100 vuotta. Aluksi insuliinia valmistettiin teuraseläinten haimojen avulla, mutta nykyään lähes kaikki käytössä oleva insuliini on niin kutsuttua ihmisinsuliinia, jota tuotetaan bakteeri ja hiivasoluviljelmissä. Myös rokotteet ovat biologisia lääkkeitä. Geeniteknologian avulla soluviljelmät saadaan tuottamaan haluttua valkuaisainetta, esimerkiksi jotakin vasta-ainetta suuria määriä. Enää ei tarvita teuraseläimiä tai eläviä eläimiä tuottamaan näitä haluttuja ja elintärkeitä aineita. Biologisiin lääkkeisiin luetaan myös muun muassa verivalmisteet (esim. hyytymistekijät), allergeenit ja polysakkaridit (esim. hepariini). Nykyisin jopa puolet uusista lääkkeistä on biologisia lääkkeitä.