Ikääntyvän herkkyys lääkkeen vaikutukselle

Ihmisen elimistö on monella tapaa huipussaan noin 24-vuotiaana. Aivot ovat silloin täysin kehittyneet ja munuaistoiminta on parhaimmillaan. Eri tutkimuksissa on todettu, että sen jälkeen munuaisten toiminta alkaa pikku hiljaa pienentyä. Tällä ei ole käytännön merkitystä vuosikymmeniin. Meillä on munuaisissa runsaasti ylimääräistä toimintakykyä, sillä vaikka meillä kaikilla on kaksi munuaista, niin yhdelläkin munuaisella tulee hyvin toimeen. Jos käytössä on pysyviä lääkkeitä, on munuaisten toiminta syytä tarkistaa vuosittain, kun on täyttänyt 70-vuotta. Tiettyjen lääkkeiden annosta pitää pienentää tai annosväliä pidentää, jos munuaistoiminta vähenee liikaa. Joskus voidaan myös joutua vaihtamaan lääkitys sellaiseen, joka ei vaadi munuaistoimintaa elimistöstä poistuakseen.

Painon nousu ei ole luonnonlaki, joka tapahtuisi kaikille tietyssä iässä, mutta vanhetessa lihasten koko pienenee ja rasvan määrä kasvaa. Myös elimistön vesipitoisuus pienenee. Kun lääke on nielaistu, se etenee ruuansulatuskanavassa ruokatorven ja mahan kautta suolistoon, josta se imeytyy elimistöön. Ruuansulatuskanavan toiminta hidastuu usein ikääntyessä, joten lääkkeen vaikutus voi alkaa aiempaa myöhemmin. Toisaalta rasvaliukoiset lääkeaineet jakautuvat ikääntyneen elimistön rasvakudokseen paremmin, mikä usein pidentää niiden vaikutusaikaa. Elimistön muutoksista johtuen voidaan karkeasti todeta, että vanhetessa lääkkeiden vaikutus yleensä kasvaa ja vaikutusaika pitenee.

Joillakin meistä säilyy kuulo- ja näköaisti hyvänä pitkälle vanhuuteen, mutta suurimmalla osalla alkaa näkö heikentyä ja myös ketteryys kärsiä. Sen huomaa helpoimmin, jos yrittää seistä silmät kiinni yhdellä jalalla. Nuoret ihmiset pysyvät siinä asennossa horjumatta, mutta ikääntyessä se ei aina onnistu edes silmät auki. Tasapainon huononeminen yhdessä lääkkeen vaikutuksen lisääntymisen kanssa voi aiheuttaa lisääntynyttä kaatuilua. Tämä on erityisen haitallista, jos käytössä on tasapainoa heikentäviä lääkkeitä. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi unilääkkeet, joiden aiheuttama tokkuraisuus voi vanhuksella tuntua vielä aamullakin.