Ihmisen elimistö muuttuu ikääntyessä meillä kaikilla, vaikka pyrkisimmekin mahdollisimman terveellisiin elintapoihin. Perimä ja terveelliset elintavat vaikuttavat kuitenkin siihen, missä vaiheessa ja miten suurina muutokset tulevat esiin. Yleisesti voidaan sanoa, että lihasmassan määrä pyrkii pienemään ja rasvakudoksen määrä suurenemaan ikääntyessä. Samaan muutokseen liittyy myös se, että elimistön vesimäärä pienenee. Lääkkeet, joita käytämme, ovat joko rasva- tai vesiliukoisia, siten se tilavuus, mihin ne elimistössä liukenevat muuttuu myös.
Lisäksi iän myötä myös munuaisten toiminta alkaa hitaasti heikentyä. Joidenkin lääkkeiden kohdalla on huomioitava jo lievempikin munuaisten vajaatoiminta ja tarpeen mukaan muutettava lääkkeen annosta. Itse ei lääkkeiden annoksia saa muuttaa, vaan hoitava lääkäri tekee sen. Pysyvien sairauksien lääkehoitoja ja pitkäaikaisia lääkityksiä on hyvä arvioida säännöllisesti sen jälkeen, kun ihminen on noin 70-vuotias. Lääkehoidon tarve arvioidaan jokaisen lääkärissäkäynnin yhteydessä, mutta perusteellisempi arvio olisi hyvä tehdä määrävälein, esimerkiksi vuosittain. Joskus pitkäkestoisissa sairauksissa on pahenemisvaiheita, jotka edellyttävät lääkehoidon väliaikaista tehostamista ja ehkä sairaalahoitoakin. Tilanteen normalisoiduttua lääkitystä voidaan usein keventää. Hyvä ja toimiva hoitosuhde omaan lääkäriin on tällöin tärkeää, jotta kokonaisnäkemys lääkehoidosta säilyy. Hoitava lääkäri päättää tarvittavista hoidoista, mutta arvio voidaan tehdä moniammatillisesti hoito- ja apteekkihenkilökunnan sekä lääkärin yhteistyönä.
Hiukan yleistäen voidaan sanoa, että lääkkeiden vaikutus yleensä pitenee ja vaikutus voi voimistua. Iäkkäällä ihmisellä voi illalla otettu unilääke aiheuttaa vielä aamulla tokkuraisuutta ja kaatuilua. Myös joidenkin sairauksien tilanne voi muuttua ikääntyessä ja siten aiheuttaa muutostarpeen lääkitykseen. Alla joitakin esimerkkitilanteita.