Kun Eeva tuli mukaan etäkuntoutusryhmään, hänen miestään hoidettiin vakavan sairauden takia sairaalassa. Eevan tavoitteena oli kohottaa fyysistä kuntoa, jotta hän jaksaisi liikkua paremmin, esimerkiksi miehensä luo sairaalaan.
Eeva asui kuntoutusjakson aikana yksin ja tunsi itsensä yksinäiseksi ja masentuneeksi perhetilanteesta johtuen. Etäkuntoutuksena tapahtuvat kuntoutustapaamiset piristivät Eevaa. Samalla kun jumpattiin etäyhteyden avulla, Eeva tapasi muita ihmisiä kuvaruudun kautta.
Etäkuntoutusjakson loputtua Eeva tunsi itsensä voimaantuneeksi. Hyvät kokemukset etäkuntoutuksesta kannustivat häntä mukaan palvelukeskuksen muuhun toimintaan. Hän käy vieläkin palvelukeskuksessa sekä sosiaalisissa että jumpparyhmissä. Hän ei ole ollut koskaan kovin liikunnallinen, mutta etäkuntoutus antoi kipinän kuntosaliharjoituksiin.
Villeä hoidettiin 17 palovamman takia ensin erikoissairaanhoidossa ja sitten sairaalassa. Hänen oikea kätensä oli vaurioitunut eivätkä sormet toimineet. Kuntoutumisen edettyä ja kotiuduttuaan sairaalasta, hän jatkoi poliklinikalla fysio- ja toimintaterapiassa kaksi kertaa viikossa.
Kun fysioterapia päättyi lokakuussa, haluttiin toimintaterapiaa jatkaa vielä etäkuntoutuksena. Talvikelien tullessa ajaminen ei olisi ollut turvallista, joten terapia toteutui turvallisesti Villen kotona etänä. Myös aikataulussa oli joustoa puolin ja toisin, kun matkustamiseen ei mennyt aikaa.
Tavoitteena oli oikean käden käytön vahvistuminen siten, että Ville pystyy muun muassa syömään itsenäisesti, käyttämään puhelinta sekä osallistumaan päivittäisiin toimiin kaksikätisesti. Ville toivoi, että voisi käyttää oikeaa kättään sujuvasti haitasta huolimatta.
Etäkuntoutus tapahtui reaaliajassa ja vuorovaikutteisesti. Toisinaan Villellä oli lapsenlapset kylässä tai vaimo läsnä. Tunnin alussa vaihdettiin luontevasti myös kuulumiset. Vaimo kertoi joulukuussa, miten iloinen Ville oli, kun terapeutti huomasi hänen pikkurillissään liikettä. Etäkuntoutusta oli aikatauluista riippuen yksi tai kaksi kertaa viikossa. Oli hienoa huomata, miten jokin harjoituksista sujui aina vain vaivattomammin, vähemmällä puhinalla.
Villen vahvuuksina oli hyvä motivaatio ja yritteliäisyys sekä positiivinen asenne. Villellä oli aika käsikirurgiseen leikkaukseen. Sen hän kuitenkin perui, sillä nimetön ja keskisormi toimivat paremmin. Hän halusi nauttia tulevasta kesästä, saunoa, käydä uimassa ja kertoi pärjäävänsä ilman leikkausta.
Ritva oli monien sairauksiensa takia paljon kotona. Hän omaisensa hoiti häntä, eikä hän tahtonut lähteä liikkeelle tai ulos kodistaan. Kotona hän vietti paljon aikaa sängyssä. Liikkumattomuutta pahensivat kaatuminen ja sen jälkeiset kivut. Ritvan tavoitteena oli ehkäistä uusia kaatumisia ja aktivoitua tekemään enemmän asioita.
Sairaalasta kotiuduttuaan Ritvalla alkoivat kotikuntoutuksen lähikäynnit ja päivätoiminta. Yksinään ei kuitenkaan tullut tehtyä liikuntaa tukevia harjoitteita aktiivisesti. Ritva ja omaishoitaja innostuivat fysioterapian etäkuntoutuksesta, jossa kuntoutusharjoitteita oli mahdollista tehdä kotoa käsin. Ritvan etäryhmässä tuolijumppaa oli kaksi kertaa viikossa.
Etäkuntoutus ryhmätoimintana sopi Ritvalle. Hän osallistui kaikkiin jakson kymmenen etätapaamiseen. Hän koki tärkeäksi, että oli ryhmän alkaessa aina siistiytynyt ja pukeutunut. Luonteeltaan sosiaalisena ihmisenä hän osallistui mielellään etäryhmän keskusteluun ja tuolijumppaan.
Vuokko kutoo mielellään ja tekee sitä päivittäin aina kun on hetki aikaa. Se on kuitenkin aiheuttanut niskan jäykistymistä ja yläraajojen kiputiloja. Vuokko kärsi myös masennuksesta. Etäkuntoutuksen tavoitteina oli saada keinoja mielialan kohentamiseen sekä helpotusta kipuihin ja jumeihin.
Etäkuntoutusryhmän harjoitteet olivat osallistavia ja vuorovaikutuksellisia. Vuokko sai hyviä vinkkejä, miten pienellä vaivalla voi kuntouttaa itseään ryhmäharjoitteiden lisäksi. Vuokon etäkuntoutusryhmä kokoontui kaksi kertaa viikossa viiden viikon ajan. Vuokko sanoi olevansa vähän passiivinen harjoitteiden tekijä, ja koki ryhmätoiminnan kahdesti viikossa tukevan tehokkaasti niiden tekemistä. Ryhmä toi myös sosiaalista yhdessäoloa.
Vuokko kehuu etäryhmän hyvää ryhmähenkeä. Jokaista ryhmän jäsentä kuultiin ja huomioitiin silti yksilöllisesti. Vuokko oli aktiivisesti mukana ja piristyi ryhmän edetessä. Vuokon mukaan kaikki harjoitukset auttoivat. Hengitys- ja keskittymisharjoitukset toivat ideoita myös itselle. Käsi- ja yläraajaliikkeet olivat todella hyviä, samoin niska-hartiaseudun harjoitteet. Kun kipu hellittää, on helpompi iloita pienistäkin asioista, Vuokko sanoo. Etäkuntoutusjakso olisi Vuokon mielestä voinut olla pidempikin.
Etäkuntoutusjakson jälkeen hän aloitti säännölliset viikoittaiset käynnit matalan kynnyksen avoimessa kohtaamispaikassa. Sen tarkoitus on tukea ikääntyneiden jaksamista.