Epiduraalinen kivunhoito eli arkikielessä epiduraalipuudutus on tehokas keino lievittää kipua. Sen avulla saadaan aikaan kivuton alue leikkaushaavan ja sen ympärille. Epiduraalipuudutusta käytetään erityisesti leikkausten yhteydessä, jotka kohdistuvat vatsa- tai rintaonteloon. Vatsaontelossa sijaitsee muun muassa mahalaukku, suolisto, maksa ja munuaiset. Rintaontelon elimiä ovat keuhkot, henkitorvi ja sydän.

Erityisesti suurten vatsa- tai rintaonteloon kohdistuvien leikkausten yhteydessä epiduraalinen kivun hoito edistää toipumista ja voi vähentää leikkauksen jälkeisten sairauksien, kuten keuhkokuumeen, riskiä.

Miten epiduraalipuudutus tehdään?

Epiduraalipuudutus laitetaan potilaalle jo ennen leikkausta, hänen ollessa hereillä.

Epiduraalikatetrin laittaa anestesialääkäri. Epiduraalikatetrin laittaminen tapahtuu potilaan istuessa tai maatessa kylkiasennossa selkä pyöreänä. Toimenpidettä varten pistokohdan iho selässä puudutetaan. Epiduraalikatetri eli taipuisa letku viedään selkärangassa sijaitsevaan epiduraalitilaan. Selkäytimestä haarautuvat hermot kulkevat epiduraalitilan kautta ja siksi puudutuksella saadaan aikaan tehokas ja laaja vaikutus kehoon tai alaraajoihin.

Katetrin laittamisen jälkeen annetaan yleensä niin sanottu koeannos puudutetta. Kun puudute on annettu, katetri teipataan paikoilleen potilaan selkään. Puudutusaineen vaikutus testataan käyttämällä kylmää taitosta tai jääpalaa. Kun potilas ei tunne kylmää, katetri on onnistuneesti paikallaan epiduraalitilassa.

Epiduraalikatetri kiinnitetään teipillä selkään

Katetriin liitettään pumppu, joka annostelee kipua lievittävä lääkeseosta epiduraalitilaan. Annostelun nopeutta säädetään riippuen kivun voimakkuudesta. Lääkeseoksessa on joko puudutetta tai puudutetta ja opioidia. Kivunlievitystä voidaan tarvittaessa jatkaa useamman vuorokauden ajan.

Kenelle epiduraalinen kivunhoito sopii?

Epiduraalista kivunhoitoa käytetään erityisesti suurissa vatsa- ja rintaonteloon kohdistuvissa leikkauksissa, joiden jälkeen on odotettavissa kohtalaista tai kovaa kipua. Epiduraalipuudutusta käytetään myös synnytyskivun hoitoon.

Mahdollisia esteitä epiduraaliselle kivunhoidolle voivat olla:

• pistokohdan ihottuma tai tulehdus
• potilaan veren hyytymistä estävä sairaus tai lääkitys
• jotkut selän ja hermoston sairaudet
• tai potilaan kieltäytyminen

Epiduraalikatetrin asettaminen paikoilleen vaatii potilaalta rauhallista paikallaan olemista selkää pyöristäen.

Epiduraalikatetri ei estä selällään makaamista eikä liikkumista. Katetrin pistopaikkaa, katetria eikä pumppua ei saa kastella esimerkiksi suihkussa käymisen yhteydessä Sairaanhoitajat auttavat katetrin ja pumpun suojaamisessa peseytymistä varten. Yleensä katetri pysyy hyvin paikallaan teippien avulla. tulee Katetrin ja siihen liittyvän letkun vetämistä varoa, jotta katetri pysyy oikealla paikallaan epiduraalitilassa.

Mitä hyötyä epiduraalisesta kivunhoidosta on?

Epiduraalinen kivunhoito on parhaimmillaan tehokkain leikkauskivun lievitysmenetelmä. Se usein myös edistää potilaan toipumista ja voi vähentää leikkauksen jälkeisten sairauksien, kuten keuhkokuumeen, ja kivun pitkittymisen riskiä.

Mitä haittavaikutuksia hoito voi aiheuttaa?

Epiduraalisesta kivunhoidosta aiheutuu harvoin vakavia haittavaikutuksia. Potilaan vointia seurataan säännöllisesti, jotta mahdolliset haittavaikutukset huomataan nopeasti.

Joskus koko leikkausalue ei puudu riittävästi tai puudutus on toispuolinen, jolloin leikkausalueen kivun lievitys saattaa jäädä riittämättömäksi. Toisinaan alaraajojen liiallinen puutumien voi vaikeuttaa kävelemistä. Puudutuksen nopeutta säätämällä voidaan liiallinen puutuminen välttää.

Epiduraaliliuokseen lisätty opioidi voi aiheuttaa kutinaa, pahoinvointia, huimausta tai väsymystä. Opioidin annosta säätämällä voidaan näitä haittoja lievittää.

Joskus potilas voi puudutuksen aikana tarvita virtsakatetrin, jonka kautta hänen virtsa johdatetaan ulos virtsarakosta.

Miten potilaan vointia tarkkaillaan?

Epiduraalisen kivunhoidon tehon ja turvallisuuden takaamiseksi potilaan kivun voimakkuutta, puutumisaluetta, alaraajojen lihasvoimaa sekä verenpainetta ja pulssia tarkkaillaan säännöllisesti.

Puudutusseoksen antonopeutta ja koostumusta voidaan säätää potilaskohtaisesti kivun ja puudutusalueen mukaan. Sairaanhoitajat seuraavat vointiasi ja säätävät pumppua tarpeen mukaan. Potilas itse ei saa pumppua säätää.