Keuhkokuumeelle altistaa ylemmistä hengitysteistä, nenästä, poskionteloista, nielusta, ruokatorvesta tai suusta valuvat eritteet ja sylki. Näin voi käydä, jos vatsan sisältöä nousee suuhun ja tätä joutuu henkitorveen, tai jos suun ja nielun eritteitä joutuu henkitorveen esimerkiksi, kun tajunnan taso on alentunut tai nielurefleksi on jostain syystä vaimentunut.

Henkilökunta pyrkii estämään potilaan eritteiden joutumista hengitysteihin auttamalla suun ja hampaiden puhdistuksessa, asettamalla esimerkiksi nenämahaletkun mahalaukun täyttöasteen hallitsemiseksi, jos mahalaukun tyhjeneminen on sairauden vuoksi tai muusta syystä hidastunut, ja pitämällä heikkokuntoisen potilaan vuoteen päätypuolta kohoasennossa.

Rintakehän alueen kivut voivat estää normaalia syvää hengitystä, ja keuhkojen alaosat voivat painua kasaan. Kipulääkitys on silloin erittäin tärkeää, että hengitys sujuisi normaalisti. Myös asennon vaihdot ja letkun kautta vesipulloon suoritetut puhallukset ja yskäisyt voivat auttaa limakertymien poistumista keuhkoista.

Potilas itse voi vaikuttaa suussa olevaan bakteeriflooraan huolehtimalla omasta käsihygieniastaan niin, ettei vie ympäristön bakteereita suuhun. Tästä syystä kädet on pestävä tai desinfioitava huolellisesti ennen ruokailua, eikä sormia kannata viedä nenään tai suuhun. Hammasharjaa tai tekohampaita ei lasketa lavuaarin reunalle. Influenssarokotus on suositeltava ottaa syksyisin erityisesti, jos sairastaa jotakin kroonista perustautia tai kun kyseessä on alle 3-vuotias lapsi tai iäkäs henkilö (linkki THL:n ohjeeseen).

Virtsakatetriin ei pidä koskea tarpeettomasti. Henkilökunta koskee niihin vain desinfioiduin käsin.

Virtsakatetrin keräyspussi tulee kiinnittää kävellessä tai vuoteessa ollessa virtsarakon alapuolelle, mutta sitä ei pidä tiputtaa lattialle.

Hoitaja huolehtii keräyspussin tyhjentämisestä.

Tarpeettomaksi jäänyt virtsakatetri poistetaan. Virtsakatetria ei pidä poistaa itse, vaan hoitaja poistaa sen.

Virtsakatetria ei tulisi pitää vain sen vuoksi, että WC:hen on pitkä matka. Virtsaamisen toteuttamiseksi voidaan miettiä muitakin tapoja. Pitkään paikallaan olevaan virtsakatetriin ja siten myös virtsarakkoon nousee lähes vääjäämättä uloste- ja limakalvoperäisiä bakteereita. Jos virtsakatetri aiheuttaa kipua, siitä tulee kertoa hoitajalle.

Verisuonikanyyleihin ei pidä koskea tarpeettomasti. Henkilökuntakin koskee niihin vain desinfioiduin käsin.

Jos verisuonikanyylin kiinnityssidokset irtoavat tai repsottavat, tästä on hyvä ilmoittaa hoitajalle. Liikkuva verisuonikanyyli voi altistaa sen tyvestä sisään kulkeutuville ihobakteeriperäisille bakteereille ja infektiolle.

Tarpeettomaksi jäänyt verisuonikanyyli poistetaan. Jos esimerkiksi kyynärtaipeessa on sairaalaantulovaiheessa asetettu kanyyli, jota ei ole käytetty enää viimeisen vuorokauden aikana, eikä hoitaja ole huomannut sitä esimerkiksi hihan alta, tästä on hyvä ilmoittaa hoitajalle.