​Melanooman riskiä lisääviä tekijöitä ovat aiemmin sairastettu melanooma, runsasluomisuus (> 100 pigmenttiluomea), melanooma lähisuvussa (vanhemmilla, sisaruksilla tai lapsilla), vaalea ja herkästi palava ihotyyppi, runsas aurinkoaltistus sekä toistuva ihon palaminen auringossa erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa. Melanooman ennuste on sitä parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa se diagnosoidaan ja hoidetaan.

Hyvänlaatuinen luomi on symmetrinen, tarkkarajainen, tasavärinen, pieni (yleensä < 5 mm) eikä se kerran ilmaannuttuaan enää kasva kookkaammaksi tai muuta muotoaan. Valtaosa ihon hyvänlaatuisista pigmenttisoluluomista muodostuu lapsille tai nuorille aikuisille.

Pahanlaatuisuuden merkkejä luomessa ovat sen muodon ja värisävyjen epäsäännöllisyys, epätarkka reuna, muista luomista poikkeava väri, suuri koko (> 5–6 mm), kasvu tai muuttuminen. Yli 50-vuotiaalle ilmaantuva uusi ja kookkaaksi kasvava pigmenttisoluluomi on aina aiheellista tutkia. Vanhemmalla väestöllä yleinen ja aina vaaraton ihon pigmenttisoluluomea muistuttava muutos on ns. ikäluomi (rasvaluomi) eli seborrooinen keratoosi.

Melanooman päätyyppejä on neljä: lentigo maligna melanooma, pinnallisesti leviävä melanooma, nodulaarinen melanooma ja akraalinen melanooma. Kaikissa päätyypeissä on myös pigmentittömiä, väriltään vaaleita ja punertavia muotoja.

Melanooman varhainen toteaminen on tärkeä ennusteeseen vaikuttava tekijä. Melanoomaksi epäilty muutos poistetaan aina mahdollisimman nopeasti kudostutkimusta varten niin, että ympäriltä otetaan mukaan 1–2 mm tervettä kudosta. Kookkaasta muutoksesta voidaan ottaa koepala. Tarvittava jatkohoito määräytyy kudostutkimuksen perusteella.

Diagnoosin varmentumisen jälkeen alueelle tehdään melanooman hoitoon perehtyneessä hoitopaikassa vähintäänkin lisäleikkaus riittävän terveen kudoksen marginaalin saavuttamiseksi sekä tarvittaessa ns. vartijasolmuketutkimus mahdollisen levinneisyyden selvittämiseksi.

Melanooman sairastanut kuuluu aina jatkoseurannan piiriin erityisen potilaskohtaisen seurantaohjelman mukaisesti joko hoitopaikassa tai muualla terveydenhuollossa. Melanooman sairastaneiden runsasluomisten potilaiden jatkoseurantaan tarvitaan avuksi ihon valokuvausta ja dermatoskopiaa, jotta mahdollisesti ilmaantuvat uudet pigmenttimuutokset ja vanhojen luomien muutokset voidaan havaita.