Oireet vaihtelevat oireettomasta akuuttiin hengitysvajaukseen. Yleensä jo lapsena voidaan todeta suuri perna (78 prosentilla) tai suuri maksa (73 prosentilla) sattumalöydöksenä tai liittyen vatsaoireisiin (turvotus, ym.), verenvuototaipumukseen, väsymykseen tai vähäisen rasituksen aiheuttamaan hengenahdistukseen.
Potilaalla voidaan todeta kohonneita maksa-arvoja, maksakudoksen arpeutumista tai harvoin maksakirroosi. Lähes kaikilla aikuisilla todetaan oireeton tai oireinen interstitiaalinen keuhkosairaus. Iän myötä etenevä keuhkosairaus on pääasiallinen sairastuvuuden ja kuolleisuuden syy. Useimmilla potilailla todetaan dyslipidemia (matala HDL- ja korkea LDL-kolesteroli sekä kohonnut triglyseridipitoisuus). Nämä voivat altistaa valtimotaudille (ateroskleroosi).
Usein todetaan anemiaa ja/tai verihiutaleiden vähyyttä ja harvemmin valkosolujen vähyyttä. Nämä johtuvat pääasiassa pernan koon kasvusta.
Toisinaan potilailla on luusto- tai nivelkipuja ja alentunut luuston mineraalipitoisuus tai luukato, johon voi liittyä vähäenergisiä luun murtumia. Vaikka potilaat kasvavat normaaliin pituuteen, nuorena voi olla lyhytkasvuisuutta ja viivästynyt puberteetti.
Joka neljännellä potilaalla voidaan todeta silmänpohjatutkimuksessa kirsikanpunainen täplä verkkokalvon tarkan näön alueella (makula).
Vaikeimpiin tautimuotoihin voi liittyä neurologisia tai psykiatrisia häiriöitä. Vaikeisiin tautimuotoihin voi liittyä myös akuutti hengitysvajaus, akuutti maksan vajaatoiminta tai sydän- ja verisuonitapahtumia. Pernan repeämä on hyvin harvinainen komplikaatio.
Lapsena alkavaan vaikeaan tautimuotoon liittyy huomattava kuolleisuus nuorena, mutta lievemmissä, aikuisena todettavissa tautimuodoissa on tyypillistä, että taudin eteneminen on vähäistä.
Diagnoosi tehdään veren kuivapisaratestillä, josta määritetään ASM-entsyymin aktiivisuus, joka on alle 10 prosenttia normaalista aktiivisuudesta. Myös seerumin kitotriosidaasiaktiivisuus voi olla koholla. Poikkeavan entsyymitestituloksen jälkeen diagnoosi voidaan varmistaa geenitestillä.