Siirry sivun sisältöön

B2-vitamiinin (riboflaviinin) kuljetusproteiinin puutos

Pasi Nevalainen, LT, dosentti, erikoislääkäri. TAYS Harvinaissairaudet, MetabERN-keskus

Lapsilla todettava sairaus on toiselta nimeltään Brown-Vialetto-Van Laere -oireyhtymä.

B2-vitamiinia saadaan ruokavaliossa maitotuotteista, lihasta, rasvaisesta kalasta ja vihreistä vihanneksista. SLC52A2 ja SLC52A3 -geenien proteiinituotteet siirtävät ruuasta saadun B2-vitamiinin verenkierrosta eri elimiin kuten esimerkiksi aivoihin. B2-vitamiini on välttämätön vesiliukoinen vitamiini, joka osallistuu energia-aineenvaihduntaan sekä aminohappojen ja rasvojen synteesiin.

Aikuisilla sairaus on hyvin harvinainen, mutta todennäköisesti alidiagnosoitu, koska aikuismuodon olemassaoloa ei tunneta hyvin.

Oireet voivat alkaa jo vastasyntyneenä tai vasta nuorena aikuisena.

Hyvin varhain alkava, vaikea tautimuoto voi edetä erittäin nopeasti ja johtaa nopeasti kuolemaan pallealihaksen halvauksesta johtuvan hengityksen vajaatoiminnan vuoksi. Muita yleisiä etenkin vauvojen ja lasten ensioireita ovat aivohermojen halvaukset, jotka voivat aiheuttaa kuuroutumisen, näköhermon surkastumisesta aiheutuvan sokeutumisen, nielemisvaikeuksia, puheen tuoton vaikeutta, nielemisen vaikeutta, kasvolihasten heikkoutta ja silmien liikkeiden rajoittumista. Lisäksi usein todetaan lihasheikkoutta ja asentotuntoa välittävien hermojen vaurio (sensorinen ataksia).

Myöhäisessä vaiheessa teininä tai aikuisena oireiseksi tulevassa tautimuodossa laboratoriokokeet ovat useimmiten normaalit eli asyylikarnitiinin tai B2-vitamiinin määrityksen normaali tulos ei poissulje kuljetushäiriötä. Ensioireena voi olla joko raajojen, kasvojen ja/tai vartalon motorinen neuropatia eli lihasten surkastuminen ja lihasheikkous yhdistyneenä liikkeiden koordinaation häiriöön (ataksiaan), tai sitten kuulo- ja/tai näköaistin heikkeneminen. Oireiden eteneminen voi tapahtua nopeasti tai erittäin hitaasti vuosikymmenien aikana. Näissä lievissä tapauksissa kuolleisuus ei ole yleistä edes ilman hoitoa. Harvinaisina oireina voidaan todeta silmäluomen roikkumista, silmien liikuttajalihasten toimintahäiriöitä tai epilepsiaa.

Viime aikoina on julkaistu tapauksia nuorista aikuisista, joille on kehittynyt tyypillinen oireisto (raajojen ja kasvojen lihasten ongelmia, kuulon alenema ja heikentynyt näköaisti) pian sen jälkeen, kun he ovat siirtyneet kasvisruokavalioon, jolloin B2-vitamiinin saanti on rajoittunut voimakkaasti ruokavaliosta ja lievä kuljetushäiriö on muuttunut merkittäväksi.

Nuorilla tai aikuisilla taudin oireet voivat jäljitellä Guillain-Barre -oireyhtymää, ALS:ia, ääreishermojen motorista neuropatiaa, mononeuritis multiplex -sairautta tai sekamuotoista neuropatiaoireyhtymää.

Vaikeissa varhain alkavissa tautimuodoissa voidaan todeta poikkeavuuksia plasman asyylikarnitiiniprofiilissa, virtsan orgaanisissa hapoissa ja plasman B2-vitamiini saattaa olla matala, mutta silti joka toisella potilaalla tulokset saattavat olla normaalit. Aivojen magneettikuvauksessa voi löytyä poikkeavuuksia, mutta ei läheskään kaikilta. Lihas- ja hermosatatutkimus (ENMG) voi olla poikkeava, mutta normaalejakin tuloksia todetaan.

Ainut varma keino diagnoosiin on geenipaneelitutkimus, joka sisältää SLC52A2 ja SLC52A3 -geenit. Lievissä myöhäisalkuisissa tapauksissa geenilöydöksen tulkinta voi olla haastavampaa kuin vaikeissa varhaisalkuisissa tapauksissa.

Päivittäinen suun kautta otettava B2-vitamiinin korvaushoito on hengen pelastava hoito ja sitä tulee jatkaa loppuelämän ajan. Se tulisi aloittaa heti diagnoosin epäilyn herättyä. Lievemmissä tapauksissa se voi korjata useita sairauden oireita tehokkaasti, mutta jo kehittyneet vauriot eivät välttämättä enää korjaudu.

Varhain alkavissa vaikeissa tautimuodoissa ravitsemuksen turvaamiseksi voidaan tarvita nenämahaletkua tai mahaporttia (gastrostooma) ja riittävän hengityksen turvaamiseksi hengityskonetta ja henkitorviavannetta (trakeostomia). Kuulovauriota on hoidettu onnistuneesti sisäkorvaistutteella.

B2-vitamiinin kuljetushäiriöt periytyvät peittyvästi SLC52A2 tai SLC52A3 -geeneissä.

Suomessa esiintyvyyttä ei tiedetä, mutta maailmalla sen uskotaan olevan harvinaisempi kuin yksi tapaus 1 000 000 asukasta kohden.

Tarkistettu 18.6.2026