X-linked hypofosfatemia

Yleisin perinnöllisistä hypofosfatemioista on X-linked hypofosfatemia eli XLH.

XLH aiheutuu X-kromosomissa sijaitsevan PHEX-geenin mutaatiosta. Virheellinen PHEX-geeni aiheuttaa FGF23-pitoisuuden lisääntymisen, mikä johtaa lisääntyneeseen fosfaatin erittymiseen virtsaan ja vähentyneeseen takaisinimeytymiseen munuaisista. Tämä rajoittaa aktiivisen D-vitamiinin muodostumista, mikä johtaa fosfaatin vähentyneeseen imeytymiseen suolistosta. Arvellaan, että lisäksi on muita, toistaiseksi tuntemattomia tekijöitä, jotka aiheuttavat XLH:ta sairastaville esimerkiksi lihasjänteiden ja nivelsiteiden kiinnityskohtien tulehduksia.

XLH periytyy X-kromosomissa vallitsevasti eli dominantisti. Jos sairauden aiheuttava virheellinen geeni periytyy äidiltä, on tyttären ja pojan sairastumisriski 50 prosenttia. Jos virheellinen geeni on isällä, se aiheuttaa sairauden tyttärelle, mutta ei koskaan pojalle. 20–30 prosenttia XLH-sairauksista aiheutuu niin sanotusta de novo -mutaatiosta. Tällöin geenivirhe ei periydy kummaltakaan vanhemmalta, vaan virhe syntyy hedelmöityksen hetkellä. Maailmalla XLH:ta esiintyy yhdellä henkilöllä noin 20 000 henkilöstä.

Lisätietoa X-kromosomisesta periytymisestä löydät alla olevasta linkistä:

Haitarin otsikkotaso2
XLH:n oireet ja diagnosointi

XLH-sairauden vaikeusaste on vaihteleva. Sairauden oirekuva on jokaisella sairastuneella yksilöllinen. XLH:ta sairastavien tunnusomaisia piirteitä ovat

  • alentunut kasvupotentiaali eli sairaudesta johtuen nuori ei saavuta odotuspituutta
  • lyhyet ja taipuvat alaraajat (länkisääret tai pihtipolvet)
  • huonosti paranevat rasitusmurtumat aikuisilla
  • osalla kuulon alenema
  • lapsilla voi olla kallonsaumojen ennenaikaista luutumista
  • riisitautimuutokset luustossa
  • hampaiston juuriongelmat
  • kalsiumsuolojen saostuminen munuaiskudokseen eli nefrokalsinoosi.

XLH ei ole pelkästään lasten ja kasvuikäisten sairaus, vaan se aiheuttaa oireita kaikissa elämänvaiheissa. Luusto- ja lihaskivut ovat yleisiä lapsuusiän jälkeen. Lisäksi osalla potilaista esiintyy nivelten ja jänteiden kalkkeutumista, varhain alkavaa nivelrikkoa ja selkäydinkanavan ahtaumaa eli spinaalistenoosia. XLH:ta sairastavat aikuiset saattavat myös kärsiä lihasheikkoudesta.

Suomessa kliininen diagnoosi tehdään yleensä lapsuudessa siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa kävellä. Diagnoosia tehdessä tarkastellaan lääkärin tutkimuksessa ilmenneiden löydösten, laboratoriokoetulosten ja röntgenlöydösten lisäksi mahdollista sukuhistoriaa eli ilmeneekö sairautta suvussa.

XLH:n hoito

XLH:n hoito on moniammatillista. Se kattaa potilaan koko elinkaaren ja muotoutuu kulloisenkin tarpeen mukaan sairauden vakavuus huomioiden. Hoito käsittää yksilöllisen tarpeen mukaan esimerkiksi fysioterapiaa, ortopedisiä korjausleikkauksia ja apuvälineitä. Luustoon perehtyneen erikoislääkärin säännölliset kontrollit ovat tarpeen koko eliniän.

XLH:ta on perinteisesti hoidettu fosfaatilla ja alfakalsidolilla. Varhain lapsuudessa aloitetulla hoidolla voidaan jonkin verran parantaa kasvua ja korjata luun poikkeavaa mineralisoitumista. Hoidosta huolimatta potilaat voivat tarvita ortopedisia korjausleikkauksia lapsuudessa eivätkä saavuta perimän mukaista odotuspituutta. Kasvuvaiheen jälkeen hoidon jatkamisen merkitys on epäselvempi. Ei tiedetä varmaksi, onko aikuisille tai nuorille kasvukauden jälkeen hyötyä hoidosta tai ovatko mahdolliset haitat hyötyjä suuremmat. Hoitoa suositellaan aikuisille rasitusmurtumien yhteydessä, luu- ja jännekipujen hoidoksi, osteomalasiassa ja ortopedisten leikkausten yhteydessä sekä raskauden aikana.

Fosfaatti- ja alfakalsidolihoidon haittoina voivat olla lääkityksestä johtuva lisäkilpirauhasen liikatoiminta, kalsiumin kertyminen munuaisiin ja siitä johtuva munuaisten vajaatoiminta. Hoito vaatii tiivistä seurantaa veri- ja virtsakokein sekä hyvää hoitomyöntyvyyttä potilaalta.

XLH on fibroblastikasvutekijä 23 eli FGF23-välitteinen sairaus. Uusi hoito siihen on ihon alle pistettävä FGF23 vasta-aine burosumabi. Burosumabi on FGF23-hormonin neutraloiva vasta-aine, joka sitoutuu FGF23:een ja estää sen aktiivisuuden. Burosumabi lisää fosfaatin takaisinimeytymistä munuaisista ja suurentaa veren aktiivisen D-vitamiinin pitoisuutta. Tämä nostaa plasman fosfaattipitoisuutta ja riisitaudin oireet lievittyvät tai korjaantuvat. Lääke hyväksyttiin Suomessa kasvuikäisille lapsille vuonna 2021, ja tällä hetkellä sitä saa alle 10 lasta Suomessa. Tietoa hoidon pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole, koska kyseinen vasta-ainehoito on vielä uusi XLH:n hoidossa.

XLH vaikuttaa koko eliniän

XLH:n ilmenemisessä, sairauden oirekuvassa ja vaikeusasteessa on yksilöllistä vaihtelua. Myös sairauden vaikutukset sairastuneen elämään ovat yksilöllisiä. Sairastuneen arjessa sairauden vaikutukset ilmenevät yleensä kasvuiästä alkaen. Sairaus saattaa esimerkiksi hankaloittaa työskentelyä ja jokapäiväisiin aktiviteetteihin osallistumista. Mahdollisesta lyhytkasvuisuudesta johtuen kotona ja opiskelu- ja työpaikalla voi joutua tekemään muutostöitä. Jos lääkäri- ja kontrollikäyntejä on paljon, niistä aiheutuu usein opiskelijalle ja työssäkäyvälle poissaoloja. Eri kuntoutusmuotojen kautta sairastuneen on mahdollista saada monenlaista tukea. Sairastuneen kannattaakin puhua kohtaamistaan sairauteen liittyvistä haasteista hoitavan tahon kanssa ja selvittää, mistä tukea voi saada.

kasvuhäiriöt; periytyminen; geenivirheet; luuston ongelmat; fosfaatti; kasvutekijä; periytyvyys

Kyllä

Päivitetty  21.11.2022