Sormiin menevä keskihermo kulkee käteen rannekanavassa. Jos rannekanava ahtautuu esimerkiksi turvotuksen, rannemurtuman, käden ylirasituksen tai kudosten kiristymisen vuoksi, hermo ei pääse kulkemaan vapaasti ja saattaa jäädä puristukseen eli pinteeseen kanavassa.
Rannekanavaoireyhtymä on pitkään diabetesta sairastaneilla 4–6-kertaa yleisempi kuin muilla. Suomalaisessa tutkimuksessa sitä todettiin noin 20–30 prosentilla aikuisilla diabetesta sairastavilla. Rannekanavaoireyhtymän katsotaan liittyvän enemmän diabeteksen hermovaurioon kuin varsinaiseen paikalliseen hermon puristukseen rannekanavan alueella. Taustalla voi kuitenkin olla myös rannekanavan alueen sidekudoksen jäykistyminen. Muita altistavia tekijöitä ovat ylipaino, nivelreuma, munuaissairaudet ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Tavallinen oire on yöllä herättävä käsien puutuminen, joka helpottaa ranteita ravistelemalla. Puutuminen voi säteillä myös ranteista ylöspäin aina olkavarteen asti. Pidemmälle menneessä tilanteessa myös peukalon lihasvoima ja peukalon ja etusormen pinsettiote heikkenevät. Tilasta käytetään myös nimitystä karpaalitunneli- tai canalis carpi -oireyhtymä.
Rannekanavaoireyhtymän epäily herää yleensä tyypillisten oireiden, riskitekijöiden ja lääkärin tekemän tutkimuksen perusteella. Diagnoosi varmistetaan yleensä lihassähkökäyrä eli ENMG-tutkimuksella.
Yöllistä särkyä voi lievittää pitämällä rannelastaa öisin. Tila voidaan korjata leikkauksella, jossa rannekanavaa laajennetaan.