Silmänpohjakuvaus on tarkka ja nopea menetelmä verkkokalvosairauden toteamiseen, ja se on yleisin tapa tehdä diabetesta sairastavien säännölliset silmänpohjan seulontatutkimukset. Silmänpohjankuvauksessa valokuvataan ainoastaan silmänpohjaa, eikä sen avulla voida arvioida silmien terveydentilaa muilta osin.
Silmälääkärin tekemä tarkastus on silmänpohjankuvausta laajempi tutkimus, jossa silmien terveys arvioidaan monipuolisesti. Tutkimukseen voi silmän rakenteiden tarkastuksen lisäksi sisältyä esimerkiksi näöntarkkuuden ja silmänpaineen mittaukset. Silmälääkärin tutkimus on usein maksullinen.
Joskus verkkokalvojen tarkempaan tutkimiseen tarvitaan lisäksi muita tutkimuksia. Lisätutkimuksia voivat olla valokerroskuvaus ja väriainekuvaus.
Silmänpohjakuvauksen kulku
Silmänpohjista otetaan silmänpohjakameralla valokuvat, jotka lähetetään asiantuntijan arvioitaviksi.
Kuvausta varten mustuaiset eli pupillit laajennetaan käyttäen silmätippoja.
Kuvaus kestää vain muutamia minuutteja eikä aiheuta kipua. Kuvaus saattaa aiheuttaa vähäistä häikäistymistä.
Kuvauksen jälkeen mustuaiset saattavat pysyä laajennettuina muutaman tunnin, jolloin silmät voivat olla valonarat ja näkökyky voi olla sumea.
Häikäisyyn voi varautua etukäteen ottamalla mukaan aurinkolasit.
Autolla ajamista ei suositella pariin tuntiin tippojen laittamisesta.
Silmälääkärin tekemä silmänpohjien tutkimus
Silmälääkäri tutkii verkkokalvoa oftalmoskoopilla eli silmäntähystimellä tai biomikroskoopilla. Valmistautuminen tutkimukseen tapahtuu samoin kuin silmäpohjakuvaukseen: silmiin laitetaan mustuaisia laajentavia tippoja, häikäisyyn tulee varautua ja autoilua ei suositella pariin tuntiin tippojen laittamisesta.