Myönteinen ruokasuhde on yksi hyvän syömisen elementti. Jos tavoittelee joustavaa ja neutraalia suhdetta syömiseen, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten itse puhuu ruoasta ja miten ympärillä olevat ihmiset siitä puhuvat. Lisäksi voi olla hyvä muistella lapsuutta ja sitä, mihin sävyyn ruoasta lapsuudessa puhuttiin. Näitä asioita pohtimalla voi olla helpompi ymmärtää, miksi suhtautuu ruokaan kuten suhtautuu. Samalla voi tunnistaa oman ruokasuhteen kannalta ongelmallisia ajatusmalleja.
Kiinnitä huomiota sanoihin
Kaninruoka, sokerilitku, energiapommi – kuulostavatko nämä sanat tutuilta? Ruokia arvotetaan paremmiksi ja huonommiksi jo yksittäisten sanojen kautta. Myönteiseen ruokapuheeseen ei kuitenkaan kuulu ruokien leimaaminen epäterveellisiksi, lihottaviksi, turhiksi tai kielletyiksi. Vaikka erilaiset ruoat eivät ole ravitsemuksellisesti samanarvoisia, tulisi kaiken syömisen olla sallittua ilman huonoa omatuntoa.
Teemaa voi lähestyä pohtimalla, mihin ruokiin suhtautuu itse kielteisesti. Oletko esimerkiksi ajatellut, että hedelmiä pitää vältellä niiden sisältämän sokerin takia tai että arkena syöty pulla pilaisi terveellisen syömisviikon?
Kohti arvostavaa ruokapuhetta
Syömistä tai toisaalta syömättömyyttä ei tarvitse perustella iällä, koolla tai fyysisellä aktiivisuudella. Aikuinen voi syödä yhtä ison aterian kuin kasvava ja urheileva nuori. Vaikka olisi juuri syönyt tai ei olisi liikkunut, voi silti olla nälkä – kellonaika tai liikuntakalenteri eivät määrittele sitä, saako syödä ja minkä verran.
Arvostavaan ruokapuheeseen ei kuulu myöskään muiden annoskokojen tai ruokavalintojen kommentointi. Jos esimerkiksi syö ystävän kanssa jäätelöä ja soimaa itseään ääneen herkuttelusta, tulee samalla arvottaneeksi myös ystävän ruokavalintoja, mikä voi vaikuttaa myös ruokailutilanteen tunnelmaan.
Toisen painostaminen syömiseen – vaikkapa siksi, ettei ruokaa menisi roskiin – ei sekään ole fiksua ruokapuhetta. On tärkeää muistaa, että tarjotusta ruoasta on myös oikeus kieltäytyä ilman huolta siitä, että tarjoaja loukkaantuu.
Oppeja lasten ruokakasvatuksesta
Kielteinen ruokapuhe voi lisätä syömiseen liittyviä jännitteitä, tuoda ulkoisen kontrollin tarvetta ja viedä kauemmaksi kehon kuuntelusta. Hyvän syömisen ja kestävän painonhallinnan keskeisiä piirteitä ovat sallivuus ja joustavuus, kehon kuuntelu ja ruokailo.
Omaan ruokapuheeseen voi ottaa mallia esimerkiksi lasten ruokakasvatuksesta. Lasten kanssa ruokaan tutustutaan kaikilla aisteilla, ilon kautta, ja normalisoidaan sitä, että joinain päivinä ruoka maistuu paremmin kuin toisina. Sen sijaan että kehotettaisiin syömään lautanen tyhjäksi, kannustetaan luottamaan kehon viesteihin ja kysytään: ”Oletko valmis vai ottaisitko vielä lisää?”. Koskaan ei ole liian myöhäistä opetella myönteisempää suhdetta ruokaan, joten näin kannattaa puhua myös itselleen.