Solisluun pää voi mennä sijoiltaan, jos kaadutaan olkapään päälle ja yläraaja retkahtaa alaspäin.
Se voi mennä sijoiltaan myös kontaktiurheilussa suoran olkapäähän kohdistuvan vamman johdosta.
Sijoiltaanmenossa solisluun etäisempi pää nousee ylös, ja se voidaan havaita selvänäkin kohoumana vamman vakavuusasteesta riippuen. Alueelle muodostuu turvotusta, ja olka-solisluunivel on painellen arka.
Olka-solisluunivelen vammaa epäiltäessä on hakeuduttava lääkärin arvioon. Diagnoosi ja hoitolinja varmistetaan röntgenkuvauksella ja kliinisellä tutkimuksella.
Nivelen sijoiltaanmenon vaikeusaste voidaan luokitella kuuteen eri asteeseen ja tyyppiin, joka osin ohjaa vamman hoitolinjaa.
Solisluun sijoiltaanmenon vaikeusasteet
1.–2. asteen sijoiltaanmenossa röntgentutkimuksessa ei havaita merkittäviä muutoksia, mutta nivel on kivulias ja paineluarka.
3.–6. asteen sijoiltaanmenoissa olka-solisluunivelen nivelsiteissä on merkittäviä vaurioita, solisluu on selvästi noussut ylös ja solisluun ja korppilisäkkeen väli on usein leventynyt.
Solisluun sijoiltaanmenon hoito
1.–2. asteen ja harkinnan mukaan myös 3. asteen sijoiltaanmenot voidaan tyypillisesti hoitaa ilman leikkausta, liikkumattomaksi tekevällä kantositeellä 1–3 viikon ajan.
4.–6. asteen sijoiltaanmenot hoidetaan usein leikkauksella.
Leikkauksen jälkeen kantosidettä käytetään tyypillisesti neljän viikon ajan, mutta olkaniveltä kuormittamattomat liikkeet, muun muassa heiluriliikkeet aloitetaan pian kivun helpotettua.
Ranteen ja kyynärnivelen liikkeet on sallittu heti, ja niiden liikelaajuuksien ylläpitäminen on tärkeää. Kuntoutuksessa fysioterapeutin ohjeistus on usein tarpeellinen.
Onnistuneesta hoidosta huolimatta olka-solisluun sijoiltaan menosta voi jäädä havaittava kosmeettinen virheasento.