Haiman tehtäviin kuuluu hormonien eritys (kuten insuliini), sekä ruoansulatusentsyymien eritys suolikanavaan. Haimatulehduksessa ruoansulatusentsyymien valmistamisesta vastaavat solut toimivat epänormaalisti ja entsyymit aktivoituvat jo haiman sisällä. Silloin entsyymejä vapautuu haimaa ympäröiviin kudoksiin ja haiman solujen väliseen tilaan. Entsyymit aiheuttavat voimakkaan tulehdusreaktion, joka aiheuttaa oireena yleensä kovan ylävatsakivun, joskus myös kuumeen.
Muita akuutin haimatulehduksen syitä ovat korkeat rasvatasot veressä (hypertriglyseridemia) tai korkeat kalsiumpitoisuudet (hyperkalsemia). Tietyt lääkitykset voivat aiheuttaa haimatulehduksia ja lisäksi on olemassa harvinaisia autoimmuunipankreatiitin muotoja, joissa oma immuunijärjestelmä aiheuttaa haimatulehduksen. Aikaisemmin geneettisiä riskitekijöitä pidettiin vähäisinä, mutta niitä tunnistetaan yhä enemmän lisätekijöinä erilaisten haimasairauksien aiheuttajana. Akuutin haimatulehduksen esiintyvyys on kasvamassa maailmanlaajuisesti, koska lihavuuden ja sappikivien määrä on lisääntynyt. Tupakointi voi lisätä haimatulehduksen riskiä ja voimistaa alkoholin aiheuttamaa vahinkoa haimassa. Samat riskitekijät voivat vaikuttaa akuutin uusiutuvan haimatulehduksen ja pitkäaikaiseen (kroonisen) haimatulehduksen kehittymiseen.
Haimatulehduksen vaikeusaste vaihtelee huomattavasti, eikä taudin alkuvaiheessa ole mahdollista vielä ennustaa, kuinka vaikeaksi tilanne tulee etenemään. Suurin osa haimatulehduksista hoituu suonensisäisellä nesteytyksellä, mutta osa potilaista tarvitsee tehohoitoa, tähystystoimenpiteitä tai leikkaushoitoa.
Haimatulehduksen hoito
Haimatulehdus hoidetaan sairaalassa. Hoitoon kuuluvat hyvästä nesteytyksestä huolehtiminen suonensisäisesti ja kivun hoitaminen. Haimatulehdus ei vaadi antibioottihoitoa kuin vain erityistapauksissa. Usein tulehdus rauhoittuu muutamien päivien sisällä, mutta osalle potilaista kehittyy vaikea haimatulehdus, joka aiheuttaa muiden elinjärjestelmien toimintahäiriöitä ja potilas voi tarvita tehohoitoa. Mikäli joudutaan tehohoitoon, on hoito- ja kuntoutumisjakso pitkä ja kuoleman riski merkittävä.
Haimatulehdusta pyritään hoitamaan vaiheittain. Tämä tarkoittaa, että hoidossa pyritään olemaan mahdollisimman vähän invasiivisia eli kehoon kajoavia. Suuria toimenpiteitä vältetään, mikäli se on mahdollista. Tarvittaessa laitetaan dreeniputki ihon kautta, jotta keho pääsee eroon nestekertymistä. Joissakin tapauksissa voidaan tehdä endoskooppisia toimenpiteitä, jotka tehdään mahalaukun tai ohutsuolen kautta.
Leikkaushoitoa voidaan harkita, mikäli muut keinot eivät riitä, mutta sitä pyritään välttämään taudin ensi viikkoina. Leikkauksessa tulehduksen ja haimaentsyymien aiheuttama kuolioitunut kudos poistetaan elinkelpoinen kudos säästäen.
Haimatulehduksen jälkihoito
Haimatulehduksen jälkeen alkoholia ei tule käyttää lainkaan taudin merkittävän uusiutumisriskin vuoksi. Myös tupakointi tulee viimeistään tässä vaiheessa lopettaa, sillä se lisää merkittävästi todennäköisyyttä pitkäaikaisen eli kroonisen haimatulehduksen kehittymiseen.
Jos haimatulehduksen syynä olivat sappikivet, tehdään tulehduksen rauhoituttua sappirakon poistoleikkaus. Toimenpiteellä paitsi poistetaan sappirakon mukana olevat kivet, myös ehkäistään uusien kivien muodostumista.
Mikäli haimatulehdus on tuhonnut haimakudosta merkittävästi, voi kehittyä diabetes haiman hormonitoiminnan riittämättömyyden seurauksena. Diabetes hoidetaan joko tableteilla tai pistettävillä insuliineilla. Myös haiman ruoansulatusentsyymien erityskyky voi vaurioitua, jolloin tarvitaan suun kautta otettavia korvausvalmisteita.