Elämää tulehduksellisen suolistosairauden (IBD) kanssa (kokemustarina)

Epämääräiset vatsavaivat alkoivat, kun olin 16-vuotias. Niitä tutkittiin, mutta kun oireet väistyivät, asiaan ei sen kummemmin kiinnitetty huomiota. Sitten tilanne muuttui.

​Vuotta myöhemmin oireet palasivat rajuina. Useiden lääkärikäyntien ja epäonnistuneen terveyskeskustähystyksen jälkeen pääsin tutkimuksiin lähimmän kaupungin keskussairaalaan ja sain colitis ulcerosa -diagnoosin.

Alku oli raju. Olin päässyt huonoon kuntoon ja jäin kahdeksi viikoksi osastolle tiputukseen ja sain kasan lääkkeitä. Tätä ennen en ollut koskaan ollut sairaalassa tai muutenkaan kipeä, joten alku oli melkoinen shokki. Tuolloin vuonna 2001 tietoa ei ollut kovin paljoa saatavilla, joten olin aika yksin tuoreen diagnoosin kanssa.

Minulla oli ammattikouluopinnot kesken ja olin juuri siinä iässä, jossa muodostetaan omaa identiteettiä. Lähdin itsenäisesti etsimään tietoa netistä ja löysin Crohn ja Colitis ry:n (nykyään IBD ja muut suolistosairaudet ry), jonka kautta olen saanut paljon tietoa, tukea ja IBD:tä sairastavia ystäviä. Sairasloman jälkeen suoritin opinnot loppuun ja pääsin työelämään. Myöhemmin opiskelin kuitenkin uuden ammatin itselleni.

Olen myös saanut ihanan, terveen lapsen. Sairaus on pahentunut muutaman kerran vuosien aikana, vaatien lääkityksen lisäämistä ja sairaslomaa ja väsymys sekä pahoinvointi on lähes jatkuvana seurana arjessa. En jaksa aina tehdä asioita samoin kuin muut, vaan väsähdän herkästi ja tarvitsen lepoa. Muutoin koen, että olen oppinut elämään IBD:n kanssa niin, että se ei hallitse elämääni, vaan on vain osa sitä. Elän siis melko normaalia elämää iloineen ja suruineen yksi IBD kylkiäisenä.

Edellinen sivuTakaisin alkuun
IBD; ripuli; pitkäaikainen ripuli

Kyllä

Päivitetty  24.5.2022