Verenpaine tarkoittaa suurimmissa valtimoverisuonissa olevaa painetta, joka syntyy sydämen supistuessa ja pumpatessa verta eteenpäin valtimoihin. Sen ansiosta veri kiertää elimistössä.

Veri kuljettaa happea ja ravinteita kudoksiin ja kuona-aineita niistä pois. Verenpaineeseen vaikuttavat muun muassa sydämen pumppaustoiminta, verenkierrossa oleva nestemäärä ja verisuonten vastus. Elimistön eri mekanismit, kuten munuaisten erittämä reniini entsyymi, lisämunuaisten erittämä aldosteroni ja sympaattinen hermosto osallistuvat verenpaineen säätelyyn.

Verenpaine vaihtelee kuormituksen mukaan ja vuorokauden eri aikoina. Tilapäinen vaihtelu on normaalia. Liikkuessa, jännittäessä ja suuttuessa verenpaine nousee, ja levossa laskee. Samalla henkilöllä verenpaine voi olla levossa normaali, mutta rasituksen aikana nousta tasolle 200/100 mmHg, mutta sen tulisi laskea rasituksen loputtua lähelle lepoarvoa muutaman minuutin kuluessa.

Elimistölle vahinkoa syntyy, kun verenpaine on jatkuvasti koholla.

Mitä tarkoittavat ala- ja yläpaine?

Systolinen paine eli yläpaine kuvaa verenpainetta sydämen supistuessa. Diastolinen paine eli alapaine kuvaa verenpainetta sydämen lepovaiheen aikana, jolloin sydän lepää ja täyttyy sydämeen palaavalla verellä. Verenpaine on matalimmillaan lepovaiheen aikana ja korkeimmillaan supistumisvaiheen aikana.