Luuston vähittäinen haurastuminen on osa normaalia ikääntymistä. Jos luusto haurastuu tavanomaista enemmän, on kyseessä sairaus nimeltä osteoporoosi. Tällöin luun lujuus on heikentynyt ja murtumariski lisääntynyt. Osteoporoosin esiastetta kutsutaan osteopeniaksi, jolloin luun lujuus on heikentynyt jonkin verran.

Osteoporoosiin voi sairastua kuka tahansa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Osteoporoosia sairastaa arviolta noin 350 000 suomalaista. Lisäksi on arviolta 400 000 suomalaista, joilla on osteopenia. Luunmurtumia, joiden taustalla on osteoporoosi, tulee 45 000 vuosittain.

Primaarinen ja sekundaarinen osteoporoosi

Osteoporoosi voidaan jaotella primaariseen ja sekundaariseen osteoporoosiin. Primaarisen osteoporoosin taustalla ei ole selvää syytä. Se voi liittyä esimerkiksi perinnölliseen alttiuteen, vaihdevuosien jälkeiseen tilaan tai ikääntymiseen.

Sekundaarisessa osteoporoosissa on osoitettavissa jokin syy luuston haurastumiselle, kuten lääkitys, esimerkiksi pitkäaikainen kortisonihoito tai syöpähoidot, tai sairaus, esimerkiksi hormonihäiriö, keliakia, IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus, kilpirauhassairaus tai diabetes.

Osteoporoosi on usein oireeton ennen murtumaa. Osteoporoosin tunnusmerkkejä ovat arjen tilanteessa tullut murtuma, vähintään neljä senttimetriä lyhentynyt pituus, kumara ryhti tai äkillinen selkäkipu.