Mitä neuro-oftalmologia tarkoittaa?
Neuro-oftalmologia on erikoisala, jossa yhdistyvät silmäsairaudet ja neurologia. Suomessa neuro-oftalmologit ovat silmälääkäreitä, mutta joissakin maissa myös neurologeja.
Neuro-oftalmologi erikoistuu ensin lääkäriksi valmistumisen jälkeen silmätautien erikoislääkäriksi (eli oftalmologiksi) viiden vuoden ajan ja tämän jälkeen vielä neuro-oftalmologiksi kahden vuoden ajan.
Neuro-oftalmologeilla on paljon yhteisiä potilaita muiden silmälääkäreiden, neurologien, neurokirurgien, neuroradiologien ja endokrinologien kanssa.
Yhteistyö on tavallista myös korvalääkäreiden, neuropsykologien, lastenneurologien, psykologien ja psykiatrien kanssa.
Neuro-oftalmologit toimivat yleensä yliopistollisissa sairaaloissa.
Syyt neuro-oftalmologiseen tutkimukseen
Neuro-oftalmologit tyypillisesti antavat konsultaatioapua muille silmälääkäreille ja erikoislääkäreille näköjärjestelmän ongelmien selvittelyssä ja arvioinnissa.
Tavallisia syitä neuro-oftalmologiseen tutkimukseen ovat esimerkiksi epäselvä näön heikentyminen, epäselvät näkö- tai silmäoireet ja kahtena näkemisen selvittely.
Joskus silmälääkäri havaitsee löydöksiä esimerkiksi näköhermojen nystyissä (papilloissa), silmäluomissa tai mustuaisissa, joita selvitetään tarkemmin neuro-oftalmologin vastaanotolla.
On myös hyvin tavallista, että neurokirurgi tai neurologi tarvitsee hoitojen suunnittelussa ja sairauksien seurannassa yhteistyötä neuro-oftalmologin kanssa. Näiden potilaiden hoidossa ja seurannassa neuro-oftalmologi on yksi osa laajaa erikoislääkäreiden verkostoa.
Tutkimukset ovat potilaalle turvallisia
Neuro-oftalmologiseen tutkimukseen kuuluu usein näkökenttätutkimuksia, silmien liiketutkimuksia ja erilaisia kuvantamistutkimuksia.
Joskus mustuaiset joudutaan laajentamaan lyhytvaikutteisilla silmätipoilla ja näkö voi olla lievästi hämärä silmänpohjatutkimuksen jälkeen. Neuro-oftalmologinen tutkimus on usein aikaa vievä.
Tarvittaessa neuro-oftalmologi suosittelee jatkotutkimuksia ja seurantaa tai konsultoi muita erikoislääkäreitä tarpeen mukaan.
Lue lisää
Lisätietoa näköjärjestelmästä
Ihmisen näköjärjestelmä on monimutkainen. Hyvä näkö edellyttää kaikkien osa-alueiden virheetöntä yhteistoimintaa. Valoaistimuksen mahdollistava sähköinen impulssi syntyy silmänpohjassa verkkokalvolla.
Korkealaatuinen kuva verkkokalvolla edellyttää hyvätasoista ja symmetristä optiikkaa. Jotta kahden silmän yhteisnäkö voisi toimia hyvin, silmien tulisi katsoa samaan suuntaan ja kuvien silmänpohjissa pitäisi olla lähes samankokoiset.
Lue lisää:
Mitä tapahtuu näköhermossa ja näköaivokuorella
Verkkokalvon monet hermosolut esikäsittelevät hermoimpulssia jo silmässä. Verkkokalvon gangliosolujen hermosäikeet muodostavat
näköhermon, joka kulkee silmäkuopan kärjestä kallon sisälle.
Kuva:
1) Värikalvo (liikkuva himmennin, silmien väri)
2) Mustuainen (värikalvon keskellä oleva aukko, jonka koko vaihtelee)
3) Sarveiskalvo (läpinäkyvä)
4) Linssi eli mykiö (läpinäkyvä)
5) Kovakalvo (valkoinen läpinäkymätön suojakuori)
6) Verkkokalvo (aistisoluista muodostuva ’tapetti’)
7) Lasiainen (läpinäkyvä geeli)
8) Tarkannäkemisen alue
9) Näköhermo (kaapeli aivojen näkökeskukseen)
Näköhermon ristissä eli kiasmassa osa hermosäikeistä risteää toiselle puolelle siten, että takaraivolohkossa aivojen kuorikerroksella molempien silmien näkökentän oikean puolen aistimus tapahtuu vasemmalla puolella ja päinvastoin.
Tämän primäärin näköaivokuoren lisäksi aivoissa on monia muitakin alueita, joissa syntynyttä näköaistimusta käsitellään. Näissä tapahtuu esimerkiksi hahmontunnistusta sekä värien ja läpinäkyvyyden arviointia. Aivoissa on omat kehittyneet alueensa esimerkiksi kasvojen tai sanojen tunnistamiselle.
Millaisia oireita neuro-oftalmologiset sairaudet aiheuttavat?
Näköhermosairaus häiritsee sairastuneen silmän näkemistä. Esimerkiksi näköhermon tulehdus heikentää tyypillisesti näöntarkkuutta ja värien erottelua.
Näköhermon ristissä eli kiasman alueen sairauksissa puolestaan risteävien hermosäikeiden ongelma aiheuttaa molempien silmien näkökentän korvan puoleisen osan heikkenemistä.
Aivojen näköaivokuoren sairastuminen saa aikaan näkökenttäpuutoksia molempien silmien vastakkaisen puolen näkökenttään. Moninaiset silmien liikehäiriöt voivat aiheuttaa näön sekavuutta joskus äkillisestikin.