Sjögrenin syndrooman diagnosointi

Sjögrenin syndrooman diagnoosi perustuu oireisiin, veren vasta-ainemäärityksiin, sekä koepala- tai kuvantamistutkimukseen.

Epäily Sjögrenin syndroomasta herää limakalvojen kuivumisoireiden perusteella, mutta diagnoosia ei voida tehdä vain oireiden perusteella. Silmien ja suun kuivumista voi esiintyä myös esimerkiksi normaaliin ikääntymiseen liittyen tai monen lääkkeen sivuvaikutuksena. Sjögrenin syndrooman diagnoosi perustuu taudinkuvaan eli limakalvojen kuivuusoireisiin, alentuneeseen kyynelten ja syljen eritykseen, autovasta-aineisiin ja huulisylkirauhasten histologiseen koepalalöydökseen tai isojen sylkirauhasten kuvantamislöydökseen.

Sjögrenin syndroomassa esiintyy tavallisesti autovasta-aineita eli omaa elimistöä vastaan kohdistuvia vasta-aineita, kuten tumavasta-aineita ja spesifisempiä SSA- ja SSB-vasta-aineita sekä positiivinen reumatekijä eli reumafaktori. Reumatekijän määrä voi olla huomattavan korkea. Laboratoriokokeissa voidaan todeta myös lievää anemiaa, valkosolutason tai verihiutaletason laskua ja koholla oleva lasko eli senkka.

Sjögrenin syndrooman diagnoosia tukevat tyypillisten oireiden lisäksi seuraavat löydökset:

  • alentunut kyyneleritys
  • silmän sarveiskalvon poikkeava värjäytyminen
  • alentunut syljeneritys
  • sylkirauhasten ultraäänitutkimuksessa todetut poikkeavuudet
  • huulisylkirauhasen mikroskooppitutkimuksessa todetut tulehdusmuutokset
  • SSA- ja/tai SSB-vasta-aineiden toteaminen verikokeissa.
 

Päivitetty  4.12.2020