Siirry sivun sisältöön

Sertolitsumabi

Esim. Cimzia®. Sertolitsumabi on tuumorinekroositekijä (TNF)-α vasta-aine.

Sertolitsumabi on biologinen reumalääke, joka sitoo TNF-α nimistä tulehduksen välittäjäainetta, jolloin välittäjäaineen toiminta estyy ja niveltulehdukset rauhoittuvat. Lääke rauhoittaa niveltulehduksia ja estää niiden etenemistä. Sitä käytetään nivelreuman, selkärankareuman ja nivelpsoriaasin hoidossa, kun perinteisillä reumalääkkeillä ei ole saavutettu riittävää tehoa. Sertolitsumabin teho on paras yhdessä metotreksaatin kanssa annettuna. Lääkkeen teho ilmaantuu muutamassa viikossa.

Sertolitsumabi -hoito toteutetaan reumatautien erikoislääkärin aloittamana ja valvonnassa. Lääkäri tekee SvB-lausunnon, jolla haetaan Kelalta korvattavuutta biologisiin lääkkeisiin. Ennen lääkehoidon aloittamista poissuljetaan hoidon vasta-aiheet ja tehdään tarvittavat tutkimukset (verikokeet ja keuhkojen röntgenkuvaus). Hampaat tulee olla hoidetut ja rokotukset ajan tasalla.

Sertolitsumabi annetaan esitäytetyllä ruiskulla tai esitäytetyllä pistoskynällä ihon alle 400 mg kahden viikon välein kolme kertaa ja sen jälkeen 200 mg 2 viikon välein tai 400 mg 4 viikon välein. Yleensä potilas pistää lääkkeen itse.

Osalla potilaista esiintyy iholla lääkkeen pistoskohdassa ja sen ympärillä ohimeneviä ärsytysoireita, kuten punoitusta tai kutinaa. Nämä oireet ovat tavallisimpia hoidon alussa ja menevät ohitse eivätkä yleensä anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin. Sertolitsumabi voi lisätä alttiutta infektioihin. Vakavien infektiotautien esiintyminen hoidon yhteydessä on jossain määrin lisääntynyt. Hoitoa ei saa antaa, jos potilaalla on akuutti infektio tai krooninen hoitamaton infektiotauti. Sertolitsumabi tulee tauottaa kuumeisten tai sairaalahoitoa vaativien infektioiden ajaksi.

Reumatalon leikkaustaukojen ohjeistus koskee ensisijaisesti puhtaita, ennalta suunniteltuja ortopedisia toimenpiteitä. Yleisesti tutkimusnäyttö lääketaukojen pituudesta on vähäinen. Ennen leikkausta suositellaan yksilöllistä arviota, jossa huomioidaan infektioriskit, leikkaustyyppi sekä reumasairauden aktivaatioriski. Jos erityistä infektioriskiä ei ole, tarve lääketauotuksille vähäisempi. Biologisten lääkkeiden kohdalla leikkaus ajoitetaan mielellään ajankohtaan, jolloin seuraava lääkeannos annettaisiin. Leikkaus- ja syvien infektioiden aikana solunsalpaajalääkkeet, biologiset lääkkeet ja uudet synteettiset reumalääkkeet (lähinnä JAK-estäjät) pidetään tauolla. Erityisen suuren riskin potilaalla voidaan joutua miettimään laajempia tauotuksia. Isoannoksinen glukokortikoidi (yli 10 mg prednisolonia) lisää infektioriskiä ja voi vaikeuttaa haavan paranemista.

  • Lääke tauotetaan 2 viikkoa ennen leikkausta

  • Lääke aloitetaan uudelleen 2 viikkoa leikkauksen jälkeen, tai kunnes leikkaushaava on parantunut.

  • Isojen toimenpiteiden yhteydessä hoidossa on syytä pitää taukoa, jonka pituus riippuu leikkauksen suuruudesta. Hoitotauosta kannattaa neuvotella hoitavan lääkärin kanssa.

Tarkista ajankohtaiset ohjeet reumalääkkeiden käytöstä raskauden ja imetyksen aikana

Sertolitsumabi-hoidon aikana rokotusvaste saattaa heikentyä ja rokotteet kannattaa antaa ennen hoidon aloitusta. Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita (kuten keltakuume- ja tuhkarokkorokote) ei saa antaa sertolitsumabi-hoidon aikana tai annetaan vain hoitavan lääkärin harkinnan mukaan. Pneumokokkirokotetta suositellaan otettavaksi ennen hoidon aloitusta. Influenssarokotus suositellaan otettavaksi vuosittain. Koronarokotteita suositellaan THL:n ohjeiden mukaisesti, lisätietoa Reumatalon Usein kysyttyä –osiosta ja THL:n nettisivuilta.

Hoito edellyttää laboratoriokoeseurantaa, joka tapahtuu perusterveydenhuollossa. Hoidon seuranta tapahtuu hoitoon perehtyneen erikoislääkärin toimesta.

Lääke säilytetään jääkaapissa 2–8 asteen lämpötilassa eikä se saa jäätyä. Matkalle lähtiessä lääke pakataan kylmälaukkuun. Useimpia biologisia lääkkeitä ja biosimilaareja voi säilyttää lyhytaikaisesti huoneenlämmössä, mutta lämpimässä olleet tuotteet on käytettävä suositusajan kuluessa. Lääkekohtaiset ohjeet tulee tarkastaa valmisteyhteenvedosta. Käytetyt ruiskut tulee kerätä kovaan kannelliseen astiaan ja toimittaa apteekkiin.