Paikallinen paleltuma syntyy ruumiinosan altistuessa kylmälle ja lämpötilan laskiessa paikallisesti niin alas, että kudoksissa oleva vesi alkaa jäätyä. Paleltuman laajuutta on vaikea arvioida ennen sen sulamista. Pieniä ja lieviä paleltumia voi hoitaa itse kotona. Suomen talvessa paleltumat ovat melko yleisiä, erityisesti lämpötilan laskiessa alle -20 asteen. Riskiä paleltuman syntymiselle lisäävät vaatteiden kostuminen ja tuuli. Myös tupakointi sekä erilaiset ääreisverenkiertoon vaikuttavat sairaudet ja lääkkeet voivat herkistää paleltumille. Paleltumia syntyy erityisesti korviin, nenään, sormiin, varpaisiin ja poskiin. Kun lämpötila kehon ulkopuolella laskee, ihon ja ääreisosien verenkierto heikkenee elimistön pyrkiessä säilyttämään kehon ydinlämmön.
Pinnallinen paleltuma
Pinnallisessa paleltumassa paleltuma-alueen ihoa pistelee ja siinä saattaa esiintyä tunnottomuutta. Vähitellen kehittyy värinmuutoksia, iho muuttuu vahamaisen valkoiseksi ja tuntuu kovalta. Ihon tunnottomuuden lisääntyessä, myös kipu lakkaa. Jalkaan voi syntyä pitkäaikaisen kylmän ja kostean altistuksen seurauksena ns. kylmävesivamma, jossa huonontuneen verenkierron seurauksena jalka turpoaa ja punoittaa sitä lämmitettäessä.
Syvä paleltuma
Paleltuman syventyessä vaurioituminen etenee myös ihon alaisiin kudoksiin. Iho on edelleen tunnoton ja kova, paleltunut raaja ei kestä kannattelua ja puristusvoima voi heikentyä. Iho saattaa muuttua sinerväksi ja turvonneeksi ja siihen ilmestyy rakkuloita. Vakavan paleltumisen seurauksena paleltunut ihoalue voi mennä kuolioon. Syvät paleltumat edellyttävät aina sairaalahoitoa. Suurin osa kudosvaurioista syntyy paleltuman sulamisvaiheessa käynnistyvän tulehdusreaktion seurauksena.
