Vastasyntyneen hengitysvaikeus

Vastasyntyneellä voi syntymän jälkeen olla hengitysvaikeuksia. Näistä tavallisimmat ovat täysiaikaisesti syntyneillä ohimenevä hengitysvaikeus ja ennenaikaisesti syntyneillä RDS-tauti eli vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymä ja hengityskatkokset.


Vastasyntyneen ohimenevä hengitysvaikeus

Ohimenevä hengitysvaikeus (takypnea, adaptaatiohäiriö) on yleinen vastasyntyneen fysiologinen ongelma. Sikiökaudella keuhkot ovat täynnä lapsivettä ja syntymän jälkeen ensimmäisten hengenvetojen aikana lapsivesi poistuu keuhkorakkuloista ja korvautuu ilmalla. Joissakin tapauksissa tämä siirtymävaihe jää puutteelliseksi ja keuhkoihin jää ylimääräistä nestettä. Voidaan puhua myös adaptaatiohäiriöstä. Tilanne on ohimenevä ja korjaantuu yleensä 2-3 vuorokauden ikään mennessä. Ohimenevän takypnean riskitekijöitä ovat suunniteltu keisarileikkaus ennen synnytyksen käynnistymistä, isokokoinen vauva, äidin diabetes ja astma, kaksosraskaus ja miessukupuoli. Tällaisen hengitysvaikeuden hoitona käytetään nasaaliylipainetta tai korkeavirtausviiksiä (Optiflow) sekä tarvittaessa lisähappea. Hankalimmissa hengitysvaikeuksissa voidaan joutua hengityskonehoitoon. 

RDS-tauti

Yleensä RDS-tauti (respiratory distress syndrome)  on pikkukeskosten ongelma mutta joskus hieman ennenaikainen tai täysiaikainenkin lapsi voi sairastua RDS-tautiin. RDS-tauti johtuu keuhkojen pintajännitystä alentavan surfaktantin puutteesta. Yleensä hieman ennenaikaisen lapsen RDS-tauti hoituu ylipainehoidolla ja tarvittaessa lisähapella. Mikäli hapentarve nousee, voidaan surfaktanttia antaa henkitorveen joko ylipaineessa ohuella katetrilla tai hengitysputken kautta hengityskonehoidossa.

Hengityskatkokset eli apneat

Ennenaikaisesti syntyneen lapsen hengityksen säätely aivojen hengityskeskuksessa voi alkuun olla epäkypsää ja lapsi voi pitää hengitystaukoja eli apneoida. Tarvittaessa hengityskeskusta stimuloimaan aloitetaan kofeiinilääkitys.