Raskaushepatoosi eli hepatogestoosi

Raskaushepatoosilla eli hepatogestoosilla tarkoitetaan raskauden aikaista maksan toiminnan häiriötä, jonka syy on tuntematon. Raskaushepatoosista käytetään myös nimitystä raskauskolestaasi.

Hormonaaliset tekijät ovat olennaisia raskaushepatoosin synnyssä. Suomessa raskaushepatoosia esiintyy noin yhdellä prosentilla synnyttäjistä ja puolessa tapauksista tauti uusii seuraavissa raskauksissa. Monisikiöraskauksissa raskaushepatoosin riski on suurempi kuin yksisikiöraskauksissa. Raskaushepatoosi on yleisempää talvisin kuin muina vuoden aikoina, syytä tähän ei tiedetä. Äidille raskaushepatoosi on vaaraton, mutta sikiöllä on noin yhden prosentin kohdunsisäisen kuoleman riski kirjallisuuden mukaan, joka liittyy erityisesti lasketunajan ohittaneisiin raskauksiin ja taudin vaikeimpiin sairaalassa hoidettaviin muotoihin.

Oireet ja raskaushepatoosin ​toteaminen

Diagnoosi perustuu oireisiin ja veren sappihappoarvojen sekä maksaentsyymien kohoamiseen. Tavallisesti raskaushepatoosi alkaa oirehtia 30–36 raskausviikolla. Hepatogestoosin pääasiallinen oire on kutina, joka jatkuu raskauden loppuun asti. Iho voi olla kutiava kauttaaltaan, mutta yleensä kutina on voimakkainta vatsalla, kämmenissä ja jalkapohjissa. Usein kutina pahenee öisin ja saattaa haitata nukkumista. Ihon keltaisuutta esiintyy harvoin (noin 2–5 prosentilla) ja se on yleensä lievää.​

Milloin yhteys lääkäriin?

Jos koet iholla kutinaa, asiasta tulee mainita neuvolassa. Neuvolasta käsin määritetään sappihappo ja maksaentsyymitasot laboratoriokokein. Mikäli nämä ovat koholla, saat lähetteen sairaalaan joko päivystykseen tai äitiyspoliklinikalle. Jos sinulla on todettu sappihapot kohonneeksi ja tunnet vauvan liikkeet kotona normaalisti odota annettua äitiyspoliklinikka käyntiä. Jos sikiön liikkeet ovat vähentyneet ota yhteys synnytyssairaalan päivystykseen lisäohjeiden saamiseksi.  

Seuranta

Raskaushepatoosin seuranta tapahtuu aina yksilöllisesti erikoissairaanhoidossa sikiöön liittyvien riskien vuoksi.  Osastohoito aloitetaan, jos sappihappoarvot ovat korkeat. Lievissä tapauksissa riittää äitiyspoliklinikkaseuranta. Sappihappo- ja maksaentsyymiarvoja verestä seurataan osastohoidossa 1–2 kertaa viikossa. Äidin vointia tarkkaillaan kyselemällä kutinasta, sen esiintymispaikoista ja yleisesti oireista, jotka odottava äiti kokee normaalista poikkeaviksi. Sikiön vointia seurataan sydämen toimintaa rekisteröivällä kardiotokografilla (KTG) ja sikiön liikkeiden seurannalla.

Ho​ito

Lievissä tapauksissa riittää kutinaoireiden lievitys antihistamiinilla. Antihistamiinilääkitystä käytetään oireenmukaisena hillitsemään kutinaa. Sillä on myös väsyttävä vaikutus, mikä helpottaa nukkumista jos kutina häiritsee öisin. Ihon kutinaa voidaan hillitä myös viilentävällä mentholivoiteella. Mikäli sappihappoarvot ovat kohonneet, aloitetaan ursodeoksikoolihappo (Adursal) lääkitys. Synnytyksen ajoittamisessa huomioidaan sappihappotaso, kutinan voimakkuus ja kohdunsuun kypsyys. Synnytyksen mahdollinen käynnistäminen harkitaan yksilöllisesti viimeistään lasketussa ajassa.

Raskauden jälkeen

Raskaushepatoosilla on hyvä ennuste. Synnytyksen jälkeen kutina helpottaa muutamassa päivässä ja maksa-arvot normalisoituvat nopeasti 2-8 viikossa. Mikäli keltaisuutta on esiintynyt, se häviää parissa viikossa.  Jos oireet jatkuvat synnytyksen jälkeen, on etsittävä piilevää maksasairautta. Maksa-arvot tutkitaan perusterveydenhuollossa tai neuvolassa. Seuraavassa raskaudessa raskauden aikainen seuranta tapahtuu normaalisti neuvolassa, vaikka aiemmassa raskaudessa olisi todettu raskaushepatoosi. Kutinan ilmaantuessa ohjelmoidaan maksa-arvojen tutkimukset ja tehdään lähete äitiyspoliklinikalla, mikäli näissä on poikkeavaa.​

Ehkäisy raskaushepatoosin jälkeen

Useimmiten raskauden jatkoehkäisynä voi käyttää nykyisiä matalahormonisia yhdistelmäehkäisypillereitä. Ehkäisypillereiden aloituksen jälkeen suositellaan maksakokeiden tarkistamista kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua. Pelkkää keltarauhashormonia sisältävien minipillereiden käyttö on turvallista, eikä maksakoekontrollia tarvita. Ehkäisypillerivalinnasta ja aloituksesta tulee neuvotella neuvolalääkärin tai gynekologin kanssa.


 Edellinen sivuSeuraava sivu